Irti synnytysmasennuksesta

31.05.2010 Suvi Huttunen.

Arviolta 10-26 prosenttia tuoreista äideistä kärsii synnytysmasennuksesta ja jopa 80 prosenttia kokee synnytyksen jälkeen voimakkaita mielialanmuutoksia, niin sanottua baby bluesia. Masennukseen on saatavilla runsaasti apua, kunhan sitä uskaltaa pyytää.

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:n mukaan synnytyksen jälkeiset mielialanmuutokset ja alakulo ovat normaaleja hormoneista, väsymyksestä ja jännityksen purkautumisesta  johtuvia ilmiöitä, joiden tarkoitus on sopeuttaa äitiä tulevaan elämänmuutokseen. Itkuisuus, herkkyys ja ärtyneisyys menevät yleensä ohi muutamassa päivässä tai viikossa.

Masennukseen kannattaa hakea apua välittömästi

Joskus tilanne ei kuitenkaan korjaannu tai oireet palaavat kuukausien päästä entistä voimakkaampina. Tällöin puhutaan synnytysmasennuksesta. Äiti saattaa olla alakuloinen, erittäin väsynyt ja tuntea syyllisyyttä, alemmuutta, pelkoa, tuskaa ja ahdistusta. Myös paniikki, ruokahalun muutokset, unihäiriöt, aloitekyvyttömyys ja elämänilon menettäminen ovat yleisiä oireita. Äidillä saattaa olla myös kuolemaan liittyviä ajatuksia ja toiveita.

Oireisiin kannattaa hakea apua välittömästi, sillä mitä nopeammin masennukseen puututaan, sitä nopeampaa toipuminen on. Masennukseen liittyvä häpeä saattaa kuitenkin viivästyttää hoitoon hakeutumista, sillä nainen saattaa kokea olevansa epäonnistunut äitinä. Masentuneet äidit vaativat itseltään helposti liikaa eivätkä välttämättä muista huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Apua voi hakea esimerkiksi terveyskeskuksesta, neuvolasta, yksityisiltä lääkäriasemilta, psykiatrian poliklinikoilta, Ensi- ja turvakotien liitosta tai perheneuvolasta.

Puhuminen ja lääkkeet avuksi

Masennuksesta toipumisessa auttaa ennen kaikkea omista tunteista puhuminen ja avun pyytäminen. Synnytysmasennuksesta kärsiville on olemassa vertaistukiryhmiä, joissa saman kokeneet äidit voivat vaihtaa ajatuksia ja saada tukea toisiltaan.

Synnytysmasennukseen on saatavilla myös ammattiapua, terapiaa sekä lääke- tai hormonihoitoa. Aina kannattaa myös selvittää, ettei masennuksen taustalla ole jotain fyysistä sairautta kuten kilpirauhasen toimintahäiriötä.

Et ole yksin

Äidit purkavat kokemuksiaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta myös Vauva-lehden keskusteluissa:

”Molempien lapsien kohdalla n. puoli vuotta synnytyksestä tuli sellainen ihan hirveä aallonpohja, että siitä ei selvitty lääkkeittä. Kokeilin aivan kaiken mahdollisen piristävän aktiviteetin, mies hoiti paljon lapsia ja sain omaa aikaa. Silti itkin jatkuvasti ja näin kaikessa aina ne negatiiviset puolet. En enää oikeastaan odottanut mitään, elämästä katosi ilo.”

Joskus myös avunsaanti voi olla hankalaa. Tällöin kannattaa rohkeasti vaatia apua, sillä synnytysmasennuksen pitkittyessä hoito ja toipuminen saattavat pitkittyä.

”Neuvolassa olen koko ajan puhunut avoimesti tunteistani, ja tehnyt testejä…mutta mitään ei huomattu vasta kun 4 kk synnytyksen jälkeen. Ensin kävin omalääkärillä, joka ei alkuun määrännyt lääkkeitä. Pian kuitenkin aloitin lääkkeet ja yritin pitkään saada terapialähetettä, sitä kuitenkaan saamatta. Lopulta aloin ajatella itsemurhaa ja vasta siinä vaiheessa pääsin psykiatriselle, jossa ehdoteltiin jo sairaalajaksoa!”

Oman heikkouden myöntäminen voi olla vaikeaa:

”Minulla meni noin puoli vuotta ennen kuin pystyin puhumaan asiasta jollekin. Huomasin itse oireet aiemmin mutta olin mielestäni super äiti joka ei voi näyttää omaa heikkouttaan.”

Myös oman ajan ja minuuden menetys voi tulla järkytyksenä, vaikka siihen olisi kuinka hyvin varautunut:

”Syntymän jälkeen minulle äitinä tuli vastaan yllättävä asia eli minuuden menetys. Eli en voinut enää tehdä, mitä minä halusin, koska aina piti ottaa huomioon vauva, sen imetys, nukutus jne.  Sekä öisin että päivisin. Se oli minulle oikeasti shokki.”

Monet äidit korostavat vertaistuen merkitystä lääkehoidon ohella:

”Tosi tärkeä apu mulle oli se, että löysin paikkakunnaltamme vertaisryhmän, jossa kokoontui noin kymmenkunta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivää äitiä.”

Vertaistuen, lääkkeiden ja puhumisen lisäksi monia on auttanut myös vauvan kasvaminen ja riippuvuuden väheneminen äidistä, jolloin äiti saa taas enemmän omaa aikaa ja lapsestakin on enemmän seuraa.

Apua ja vertaistukea:

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Mistä apua synnytysmasennukseen

Vauva.fi/keskustelut: Raskauden jälkeinen masennus kokemuksia

Vauva.fi/keskustelut: Synnytysmasennuksesta kärsiviä/toipuvia äitejä?

Lue myös:

• Lapsen syntymä voi masentaa myös miehen
• Apua, onko lapsellani tarkkaavuushäiriö?
• Mihin sairaalaan synnyttämään?
• Apua vauvaperheen seksipulmiin?
• Eroon raskausarvista

Tagit: äitiys, masennus, pelko, raskaus, synnytys, synnytysmasennus, Terveys, tunteet, Vanhemmuus, vauva