Kulttuurien yhteentörmäyksestä kertoo muun muassa Ihmisoikeusliiton toukokuussa julkaisema selvitys (pdf-dokumentti), joka käsittelee maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten lähettämistä vanhempien kotimaahan tai toiseen maahan väliaikaisesti kasvatettavaksi tai asumaan:

”Monet maahanmuuttajavanhemmista kokevat suomalaisen kasvatuksen erilaiseksi. Täällä lapset voivat tehdä heidän käsityksensä mukaan mitä haluavat, eikä vanhemmilla ole minkäänlaista auktoriteettia.”

”Erityisesti päihteiden käyttö ja varhaiset ja vapaat sukupuolisuhteet ovat asioita, jotka huolestuttavat vanhempia.”

”[Erään somalitaustaisen perheen] vanhemmat pärjäävät taloudellisesti hyvin Suomessa, mutta he eivät halua, että lapset menevät täällä ’pilalle’.”

Maahanmuuttajataustaisia lapsia lähetetään ulkomaille muun muassa oppimaan omaa kulttuuriaan ja uskontoaan. Toisinaan taustalla on pakkoavioliitto tai ympärileikkaaminen. Ilmiön laajuudesta ei ole tietoa, mutta Ihmisoikeusliiton tutkimuksessa pystyttiin yksilöimään yli 40 tapausta, jotka ovat tapahtuneet 2000-luvulla.

Selvityksessä on haastateltu maahanmuuttajia, maahanmuuttajajärjestöjä ja keskeisiä viranomaisia.

”Vanhemmuuden muutokset stressaavia”

Somalivanhempien kasvatuskokemukset Suomessa poikkeavat usein kotimaan käytännöistä, kertoo toinen, vuonna 2006 julkaistu tutkimusartikkeli. Etenkin somaliäidit kokivat vaikeana, että Suomessa kasvatus on vanhemman henkilökohtaisella vastuulla. Somaliassa se on yhteisöllistä, ja apua saadaan muilta naisilta ja koko suvulta.

Somalivanhempien kokemuksissa korostuu tunne, että heillä on aiempaa vähemmän sananvaltaa perheen asioissa ja että valtio puuttuu kasvatukseen. Tytöillä on täällä paremmat mahdollisuudet kouluttautumiseen ja pärjäämiseen kuin Somaliassa, ja he myös suhtautuvat koulunkäyntiin poikia vakavammin. Somalit ovat Suomessa merkittävä maahanmuuttajaryhmä.

Suomessa turvallista liikkua ja leikkiä

Newsweek rankkasi Suomen tarjoaman koulutuksen maailman parhaaksi. Elämänlaatu oli arvioiduista maista neljänneksi paras, ja sen mittareina käytettiin muun muassa tasa-arvoa ja väkivaltarikoksia.

Monet ulkomailla asuneet arvostavat Suomea maana, joka on turvallinen lapsille. ”Mahdollisuus päästää lapset ulos leikkimään vartioimatta”, mainitsi nimimerkki Elämänlaatu kohdallaan Helsingin Sanomien verkkokeskustelussa luetellessaan asioita, joita ei muualla saa.

Helsinki on maailman neljänneksi turvallisin kaupunki, listaa puolestaan Expat Info Desk esitellessään ulkomaille muuttavien lapsiperheiden parhaita kohdemaita. Kaupunkivertailun on tehnyt Mercer Consulting vuonna 2008.

Koulussa tehokasta mutta ankeaa

Suomessa viime vuoden viettänyt yhdysvaltalaisäiti arvioi, että suomalaisessa koulussa kyllä oppii tehokkaasti, mutta viihtyminen on heikompaa. Hänen poikansa kävi peruskoulun viidettä luokkaa englanninkielisessä opetuksessa pääkaupunkiseudulla.

– Opettajat saattoivat vain lukea suoraan kirjasta ja suuttuivat, jos joku ei ymmärtänyt. Kotiläksyjä oli paljon, eikä niihin saanut juurikaan ohjeita, äiti sanoo.

– Pojallamme oli paineita ja hän alkoi suhtautua kouluun kielteisesti.

Vanhemmilla on itsellään aasialainen tausta ja kokemusta tiukasta, kunnianhimoisesta koulukurista. Sitä vasten amerikkalaisen koulun opetussisällöt tuntuvat liiankin helpoilta. Opettajien ystävällisyys ja lasten viihtyminen koulussa on kuitenkin heille tärkeää.

– Voisiko USA:n ja Suomen kulttuureista yhdistää parhaat puolet, kannustavan oppimisympäristön ja monipuolisen opetussuunnitelman? äiti kysyy.

Amerikkalaisäidin silmään pisti suomalaisten lasten varhainen itsenäistyminen. Koululaiset viettävät iltapäiviä yksinään tai toistensa seurassa, eikä heitä kuljeteta harrastuksiin, kuten Yhdysvalloissa. Suomalaislapset olivat myös yllättävän perillä amerikkalaisista väkivaltaelokuvista ja kirosanoista.

Lisäksi äiti ihmettelee joidenkin suomalaisvanhempien tapaa maksaa lapsille taskurahaa hyvistä koenumeroista.

– Kun yliopistokin on Suomessa ilmainen, miksi lasten koulumenestys on vanhemmille niin tärkeää?

Lue ja keskustele:
Vauva-lehden keskustelualue: Monikulttuuriset perheet
Vauva-lehden keskustelualue: Ulkosuomalaiset äidit
Vauva-lehden keskustelualue: Foreign Mothers in Finland

Tammen Koti ja koulu -sarja sekä WSOY:n Oppi & ilo -sarja auttavat vanhempia tukemaan ja kannustamaan lapsen oppimista sekä innostavat lasta oppimaan hauskalla ja motivoivalla tavalla.

Koti ja koulu -sarja sisältää viisi erilaista ja eri ikäisille lapsille tarkoitettua kirjasarjaa.  Lisäksi sarjaan kuuluu Auta oppimaan -kirjat vanhemmille, joiden avulla vanhemmat voivat tukea esimerkiksi lapsen kielten tai matematiikan oppimista.

Oppi & ilo -sarja koostuu niin ikään viiteen eri teemaan ja ikäryhmään jaotelluista kirjoista, peleistä ja erilaisista puuhakirjoista. Molempiin sarjoihin liittyy myös verkkosivustot.

Alle kouluikäiset oppivat yhdessä vanhemman kanssa

Koti ja koulu -sarjan alle kouluikäisille tarkoitetut Tarinoita-kirjat pohjautuvat lapsen maailmaan ja tarinoihin. Kirjoissa opitaan hauskasti leikin varjolla, lapselle luontaisella tavalla. Kirjoja on tarkoitus käyttää yhdessä vanhempien kanssa, jolloin myös lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus kehittyy.

Oppi & ilo -sarjassa seikkaillaan Summanmutikassa hauskojen hahmojen kanssa ja uutta oivalletaan leikin ja ilon kautta. Kirjat ja pelit on toteutettu lasten ehdoilla ja lasten oman mielenkiinnon mukaan.

Kun lapsi alkaa lähestyä kouluikää myös lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen alkavat kiinnostaa luonnostaan. Molemmista sarjoista löytyy muun muassa puuhakirjoja , joiden avulla hienomotoriset taidot käden ja silmän yhteistyö, kynäote sekä kirjoittamisessa tarvittavat pienet lihakset harjaantuvat huomaamatta.

Uutta motivaatiota koulutielle

Aina kouluopetus ei sisäisty oppituntien määräämässä ajassa tai jo opittua on hyvä kerrata myöhemminkin. Toiset lapset taas haluavat lisää tehtäviä ja uusia oppimismahdollisuuksia. Oppimista tukevien kirjasarjojen avulla alakouluikäiset voivat kerrata jo opittua motivoivalla ja uudella tavalla. Kirjoissa sukelletaan muun muassa matematiikan, kirjoittamisen ja kielten maailmaan hauskasti ja pakottamatta.

Kirjojen ja pelien lisäksi oppia voi hauskasti myös verkossa. Oppi & ilo -sarjan verkkosivuilla voi muun muassa pelata erilaisia pelejä ja askarrella. Koti ja koulu -sarjaan liittyvä lasten puuhasivusto Kukkulanväki avautuu elokuun aikana. Apua lapsen oppimisen tukemiseen sekä tarvittavien taitojen harjoitteluun löytyy myös Mannerheimin lastensuojeluliiton verkosta löytyvästä Työkirjasta pikku koululaisen oppimisen tukemiseen.

Sekä Tammen että WSOY:n oppimista tukevat materiaalit ovat opettajien tekemiä ja tukevat koulussa opetettua. Molemmissa haetaan kuitenkin uusia, hauskoja tapoja oppia. Molemmat sarjat lähtevät lapsen omasta kiinnostuksesta ja pyrkivät tekemään oppimisesta hauskaa ja palkitsevaa.

Lisätietoa aiheesta:

Koti ja koulu -sarja

Oppi & ilo -sarja

MLL: Työkirja pikku koululaisen oppimisen tukemiseen (pdf)

Tahaton lapsettomuus on joka tapauksessa kova parisuhdekoulu, koska osapuolet joutuvat käymään läpi perimmäisiä arvojaan ja tavallaan valitsemaan joko toisensa tai lapsihaaveen.

Lindforsin mukaan lapsia saaneet suhtautuvat usein lapsettomuuteen turhan ylimielisesti. Lapsettomuus kohtaa joka viidettä paria, joten todennäköisesti jokainen meistä tuntee tällaisen parin – ehkä tietämättä asiasta. Lapsettomuudesta voivat kärsiä myös sinkut tai se voi yllättää toista tai kolmatta lasta yritettäessä.

Elämän suurimpia kriisejä

Lapsettomuus eron syynä on kipeä aihe verkon keskustelupalstoilla. Sen tietää muun muassa nimimerkki Vehnis, joka on kertonut kokemuksistaan Meidän perhe -lehden ja Vauva-lehden keskusteluissa.

”Mieheni tunneside on alkanut rakoilla silloin, kun alettiin tehdä lasta kalenterin kanssa. Eli lapsettomuus, hoidot ja keskenmenot ovat laukaisseet kaiken”, hän kuvaa parisuhteensa ongelmia.

Toinen keskustelija miettii, että ero katkaisisi viisi vuotta kestäneen lapsettomuuden piinan: ”Pääsis pois vaikeesta suhteesta ja lapsettomuuttakaan ei tarttis nyt miettiä.”

Eroperhe-sivuston keskustelussa puolestaan näkyy, että joskus lapsettomuudesta kärsinyt pari eroaa, vaikka lapsi olisi vihdoin saatu alulle. Vuosiakin kestänyt repivä elämänvaihe on syönyt ilon parisuhteesta, ja paineiden purkautuessa liitto romahtaa.

Puolisot eri vaiheissa

Naiset ja miehet käsittelevät raskaaksi tulon epäonnistumista eri tavoin. Anne Lindfors kirjoittaa:

”Naisilla lapsettomuus on jo kuukautiskierron kautta läsnä koko ajan. He saattavat ymmärtää miehensä tukiyritykset väärin ja olettaa, että lapsen saaminen ei olekaan miehelle ollenkaan tärkeä asia. Toisaalta miehen surulle ei välttämättä ole edes tilaa, sillä mitä siitä tulisi, jos molemmat puolisot romahtaisivat yhtä aikaa. Surun eriaikaisuus näkyy myös siinä, että mies tajuaa asian lopullisuuden usein vasta silloin, kun nainen on jo valmis siirtymään eteenpäin.”

Puolisoiden tunteet ja ajatukset voivat kulkea eri tahtiin, Lindfors kuvaa. Toinen voi olla valmis esimerkiksi luovutettujen sukusolujen käyttöön tai adoptioon, toinen ei.

Sukupuolten reagointierot ovat tuttuja myös Vehnis-verkkokeskustelijalle:

”Puhuimme myös vähän keskenmenoistamme. Mieheni sanoi, että hän kokee ja käsittelee ne eri lailla, mutta hän luulee, että tuska on hänellä yhtä kova kun minulla.”

Vertaistuen tai muun avun voimin lapsettomuudesta ja erostakin voi lopulta päästä yli.

”Ehkä saan kuin saankin oman lapsen, jollain lailla. Ehkä se ei ole biologinen, eikä ehkä edes adoptoitu. Ehkä minulle on tarkoitettu joku muunlainen kasvatustehtävä.”

Lue lisää:
Vauva-lehden keskusteluja lapsettomuudesta
Lapsettomien yhdistys Simpukka
Väestöliitto: Lapsettomuus koskettaa aina

Introverttius on persoonallisuuden piirre eikä sitä pidä sekoittaa ujouteen tai sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ihmiset ovat synnynnäisesti joko introvertteja eli sisäänpäin kääntyneitä tai ekstroverttejä eli ulospäin suuntautuneita. Toki useimmissa ihmisissä on piirteitä molemmista persoonallisuustyypeistä.

Koska ekstroverttius on useimmissa yhteiskunnissa yleensä hallitseva piirre, ja ihmisten odotetaan olevan ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia, introverttius saatetaan virheellisesti tulkita viaksi tai negatiiviseksi ominaisuudeksi. Kyse on kuitenkin vain erilaisista temperamenteista. Babble.com on koonnut artikkelissaan introverttien tyypillisimpiä piirteitä sekä vahvuuksia psykologian tohtorin Marti Olsen Laneyn kirjaan The Hidden Gifts of the Introverted Child pohjautuen.

Sosiaaliset tilanteet vievät introvertin energian

Introvertit ihmiset puhuvat usein hiljaa ja saattavat joutua etsimään sanoja puhuessaan. Vastatessaan kysymyksiin he saattavat miettiä pitkään vastaustaan. He ovat usein hiljaisia, mutta tutussa ja turvallisessa seurassa he voivat olla hyvinkin puheliaita.

Siinä missä ekstrovertit saavat energiaa muilta ihmisiltä ja sosiaalisista suhteista, introvertit väsyvät helposti joutuessaan olemaan pitkiä aikoja muiden ihmisten parissa. Sosiaaliset suhteet kuluttavat introverttien energiaa ja he tarvitsevat yksinoloa ja rauhoittumista palautuakseen.

Sisäänpäin kääntyneet ihmiset voivat vaikuttaa joskus myös torjuvilta ja varautuneilta, mikä saattaa johtua siitä, että he eivät yleensä ryntää suinpäin uusiin tilanteisiin. Puhuessaan introvertit saattavat katsoa poispäin, mutta kuunnellessaan he ottavat hyvin katsekontaktin.

Introvertti tarkkailee ja kuuntelee muita

Pienellä lapsella introverttius saattaa ilmetä esimerkiksi niin, ettei hän viihdy sylissä, vaan on mieluummin omissa oloissaan. Lapsi saattaa kokea myös hellimisen, halailun ja pussailun epämiellyttävänä. Myöhemmin introvertti lapsi voi olla lapsiryhmässä mieluummin tarkkailijana kuin osallistua muiden leikkeihin. Lapsen epäsosiaalisuus saattaa huolestuttaa vanhempia, mutta tällöin kannattaa muistaa, että tarkkailijan roolissa introvertti lapsi on tyytyväinen ja oma itsensä.

Vaikka yhteiskunnassa yleensä arvostetaan ulospäin suuntautuneisuutta, on introverteilla paljon hyviä ominaisuuksia, jotka ulospäin suuntautuneemmilta saattavat puuttua. Sisäänpäin kääntyneillä ihmisillä on usein rikas sisäinen maailma ja he ovat usein hyvin luovia. Heidän älykkyysosamääränsä on usein korkea ja he rakastavat uuden oppimista.

Introvertit pystyvät usein myös helposti motivoimaan itse itseään ja ajattelemaan poikkeavalla tavalla. He viihtyvät omassa seurassaan eivätkä tarvitse muita ihmisiä viihdyttämään itseään.

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Kuinka lapsista tulee ujoja

Vanhempien ei kannata luottaa koulun antamaan informaatioon murrosiän muutoksista, sillä tieto saattaa tulla aivan liian myöhään. Murrosikää käsitellään yleensä vasta alakoulun viimeisillä luokilla, jolloin joillakin tytöillä on jo kuukautiset, ja rinnat sekä karvoitus ovat alkaneet kasvaa.

Tavallisesti murrosikä alkaa suomalaisilla tytöillä noin 8-12-vuotiaana ja kuukautiset alkavat noin 11-15-vuotiaana. Ensimmäinen merkki murrosiän alkamisesta on yleensä rintojen kasvu, mutta se voi alkaa myös karvojen kasvulla tai voimakkaalla pituuskasvulla.

Aikainen murrosikä huolestuttaa tutkijoita, sillä se saattaa aikaistaa myös tyttöjen seksielämää ja altistaa seksuaaliselle häirinnälle. Aikaisen rintojen kasvun myötä myös rintasyöpäriski saattaa kasvaa. Syytä murrosiän aikaistumiseen ei ole yksiselitteisesti löydetty, mutta syynä saattavat olla ympäristön kemikaalit, ruokavalio ja lihavuus.

Missä iässä kuukautisista pitäisi puhua?

Tyttöjen murrosiän ja kuukautisten alkaminen puhuttaa myös vauva.fi:n ja perhe.fi:n keskusteluissa. Vanhemmat pohtivat erityisesti, milloin tytölle olisi syytä kertoa kuukautisista. Monen keskustelijan lapset ovat olleet tietoisia kuukautisista jo alle kouluikäisestä nähtyään kuukautissuojia, äidin vuotavan verta ja kyseltyään asiasta.

Suurin osa on sitä mieltä, että viimeistään noin 9-vuotiaana tytön kanssa olisi hyvä ottaa puheeksi murrosiän fyysiset merkit ellei tätä ole aiemmin tehty. Vanhemmat näkevät yleensä itse parhaiten lapsen kehityksestä, milloin murrosiän merkit alkavat näkyä ja viimeistään tällöin asioista on syytä puhua.

Monille tytöille aikainen rintojen kasvu, karvoitus ja kuukautisten alkaminen voivat olla hämmentäviä muutoksia etenkin jos muilla luokan tytöillä muutoksia ei vielä ole. Myös pojat voivat olla aikaisin kehittyvälle tytölle hyvin julmia ja kiusata tätä. Nuoren tytön itsetunnon ja oman kehonkuvan kannalta on tärkeä puhua lapsen kanssa muutoksista ja kannustaa häntä olemaan ylpeä itsestään ja kehityksestään.

Jos murrosiän merkkejä alkaa tulla selkeästi liian aikaisin, lääkärissäkäynti voi olla paikallaan mahdollisten hormonihäiriöiden poissulkemiseksi.

Lue lisää aiheesta:

Hs.fi: Aikaistunut murrosikä voi vaikeuttaa tyttöjen kehitystä

Aamulehti: Tutkijat huolissaan: Murrosikä aikaistuu – sosiaaliset ongelmat ja rintasyövän riski kasvaa

Times: Girls now begin puberty aged 9

Keskustelua aiheesta:

Perhe.fi/keskustelut: Minkä ikäisenä tytölle tulee ensimmäisiä murrosiän merkkejä

Vauva.fi/keskustelut: Minkä ikäiselle pitäisi kertoa menkoista

Pitkä kotiäitiys puhuttaa Vauva-lehden keskustelupalstalla. Keskustelua käydään siitä, mitä pitäisi ajatella naisesta, joka jää pysyvästi kotiin, mitä pysyvä kotona olo aiheuttaa ja voiko kotiäitiys olla unelma-ammatti.

Laiskuutta vai unelmien toteuttamista?

Moni Vauva-lehden keskustelija myöntää, että jos se olisi taloudellisesti mahdollista, he jäisivät mielellään pysyvästi kotiin. Työelämän oravanpyörä, kiire ja stressi ei kiinnosta, ja kotona ollessa voisi toteuttaa itseään, harrastaa ja tehdä juuri niitä asioita, joista nauttii. Jotkut myös kannattavat perinteisiä perhearvoja, joissa naisen paikka on kotona.

”Minä voisin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi ja puutarhassa puuhaavaksi, jos olisi varaa. Leipoisin ja kokkaisin, tekisin käsitöitä ja tosiaan keväästä syksyyn möyryäisin kädet kyynärpäitä myöten mullassa!”

”Mua ei kiinnosta työnteko yhtään eikä se karsee oravanpyörä. Oon myös sen verran “vanhanaikainen” että mielestäni miehen kuuluu elättää perhe ja naisen huolehtia kotitöistä.”

Toiset taas eivät voisi kuvitellakaan jäävänsä pysyvästi kotiin. Työ on mielenkiintoista, sen kautta saa aikuiskontakteja, ja kotona ollessa tekeminen yksinkertaisesti loppuisi. Moni keskustelija pohtii etenkin sitä, miten kouluikäisten lasten äiti saa päivänsä kulumaan yksin kotona ollessaan. Jotkut pitävät kotiäitejä myös yksinkertaisesti laiskoina, jotka eivät vain viitsi mennä töihin.

”En mä kyllä itse kykenisi. Kyllästyisin olooni, olen liian seurallinen siihen. Ei ainakaan Suomessa, koska täällä ei juuri kotiäitejä ole, mitä sitä tekis kaiket päivät.”

”Askarruttaa, että jos heittäytyy kotiäidiksi niin mitä kotiäidit ovat sitten suunnitelleet tekevänsä, kun lapset ovat kouluikäisiä tai aikuisia? Hengailee kotona?… Minusta on ainakin mukava tehdä töitä ja olla päivä muiden aikuisten kanssa. Jaksaa sitten ehkä paremmin olla kaiken muun vapaa-ajan lasten kanssa kuin jos olisi niiden kanssa 24/7.”

Seurauksena yksinäisyys ja ero?

Keskusteluissa pohditaan myös pitkän kotiäitiyden seurauksia. Eräs keskustelija kertoo todenneensa, että monet pysyvästi kotiin jääneet äidit ovat lopulta masentuneet pitkän kotona olon seurauksena. Moni myös kärsii yksinäisyydestä. Keskustelijat pohtivat lisäksi, voiko kotiäitiys johtaa avioeroon naisen muuttuessa tylsäksi keskustelukumppaniksi aikuiskontaktien puutteessa.

”Monet miehet on tympääntyneet kotona oleviin vaimoihinsa… Mietipä itse, muuttuisiko suhtautuminen mieheesi jos hän olisi aina kotona odottamassa kun tulet töistä, hänelle sinä saattaisit olla päivän ensimmäinen aikuinen jolle voi puhua muutakin kuin guguu gägää älä tule paha kakku. Varmasti voisi tympäistä.”

Keskusteluissa muistutetaan myös, että pitkäksi ajaksi kotiin jäävän äidin tulevaisuus on hyvin turvaton eron tapahtuessa. Eläkettä ei kerry kotona olosta ja nainen on usein taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Yksityisellä eläkevakuutuksella ja omilla säästöillä taloudelliset riskit voi kuitenkin minimoida.

Yhteiskunnan kannalta moni pitää kotiäitiyttä ongelmallisena, sillä etenkin jos nainen on korkeasti koulutettu, koulutukseen käytetyt resurssit menevät hukkaan. Kotiäiti ei myöskään ole yhteiskunnallisesti tuottava, mutta käyttää kuitenkin monia julkisia palveluja.

Toisaalta kotiäiti saattaa tehdä paljon esimerkiksi järjestö- ja vapaaehtoistyötä, jolloin hän on omalta osaltaan kantamassa kortensa kekoon yhteisen hyvinvoinnin  hyväksi. Tämä työ saattaa olla etenkin pitkällä tähtäimellä jopa tuottavampaa kuin pienipalkkainen kokopäivätyö.

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva

Vauva.fi/keskustelut: Miten suhtautuisit naiseen joka jää kotiäidiksi loppuelämäkseen

Vauva.fi/keskustelut: Äidin pitkä kotonaolo

Alle kouluikäinenkin osaa jo kaivata ystäväänsä ja saattaa itkeä tämän perään. Pieni lapsi ei välttämättä vielä ymmärrä, mitä muutto tarkoittaa tai hahmota etäisyyttä. Lapsen eroa ystävästä voi yrittää helpottaa seuraavilla parenting.comin vinkeillä:

1. Laajenna lapsen ystäväpiiriä
Jo ennen kaverin muuttoa ja muuton jälkeen pyri tutustuttamaan lapsi muihin kavereihin. Keksikää uusia harrastuksia, joissa voi tavata muita lapsia tai järjestä lapselle muita sosiaalisia kontakteja. Näin hän ei ole aivan niin riippuvainen pois muuttavasta ystävästä.

2. Älä pitkitä hyvästejä
Kerro muutosta lapselle vasta sen lähestyessä. Anna lapselle aikaa hyvästellä ystävänsä, mutta viikkoja kestävät hyvästit ovat liikaa.

3. Älä tee muutosta numeroa
Pieni lapsi ei välttämättä ota muuttoa niin raskaasti, jos vanhemmat eivät jatkuvasti muistuta siitä. Lohduta lasta positiivisella tavalla, ehdota esimerkiksi, että tämä voi lähettää kirjeen ystävälleen.

4. Luokaa yhdessä muistoja
Tehkää yhdessä lapsen kanssa jokin muisto ystävyydestä: esimerkiksi vihko, johon liimaatte ystävysten kuvia tai video jostain yhteisestä tekemisestä. Anna tästä kopio myös pois muuttavalle kaverille. Konkreettinen muisto merkitsee pienelle lapselle enemmän kuin esimerkiksi puhelinsoitto.

Muista myös kuunnella lasta ja hänen tunteitaan. Jos kaveri ei muuta kovin kauaksi, lapset voivat ehkä vierailla toistensa luona, eikä yhteyden tarvitse kokonaan katketa. Parhaassa tapauksessa yhteydenpito vanhaan kaveriin säilyy läpi elämän ja ensimmäinen tärkeä ystävyyssuhde jatkuu vielä aikuisenakin.

Babble.comin siteeraamassa tutkimuksessa havaittiin, että lapsilla, joiden virtsasta löytyi keskimääräistä suurempia määriä organofosfaatteja, oli myöhemmin kaksinkertainen riski saada ADHD-diagnoosi. Lisäksi lapsilla, joilla pitoisuudet olivat korkeita, ADHD:n todennäköisyys oli jopa 93 prosenttia suurempi kuin lapsilla, joiden virtsasta pitoisuuksia ei löytynyt.

Maatalouden torjunta-aineet päätyvät lasten elimistöön ruuan kautta. Torjunta-aineet vaikuttavat tuholaishyönteisten hermostoon, ja tutkijat ovat jo pidemmän aikaa pohtineet, voisiko torjunta-aineilla olla samanlainen vaikutus myös ihmisiin.

Yhdysvalloissa, jossa tutkimus tehtiin, torjunta-aineiden käyttö on vapaampaa kuin Euroopassa, mutta myös suomalaislapset altistuvat torjunta-aineille. Erityisesti tuontihedelmät ja -vihannekset saattavat sisältää paljon torjunta-aineita. Huolestuneiden vanhempien kannattaakin suosia mahdollisimman paljon luomutuotteita omassa ja lastensa ruokavaliossa.

Vaikka torjunta-aineet saattavat olla yksi tekijä ADHD:n synnyssä, on hyvä muistaa, että siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Perinnöllisyys ja erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat lapsiin yksilöllisesti, eikä yhtä yksittäistä ADHD:n laukaisevaa tekijää ole löydetty.

Lue lisää aiheesta:

Yle: Tutkijat epäilevät kasvimyrkkyjen ja tarkkaavuushäiriön yhteyttä

ADHD-liitto ry

Hyvätuloisten lisäksi korotus kirpaisee monia keskituloisiakin perheitä. Toisaalta työttömien ja pienituloisten maksut voivat jopa pienentyä.

Maksujen noustessa myös tulorajoja on korotettu, jolloin perhe ei enää päädy niin helposti korkeimpaan maksuluokkaan.

Perheet kipurajoilla maksujen kanssa

Päivähoitomaksujen kasvua sadateltiin jo alkuvuodesta Vauva-lehden viestiketjussa ”Ja taas nousee päivähoitomaksut”.

”Ihan itkettää, mulla jo nyt tekee tosi tiukkaa saada kaikki maksettua. 1500 € nettopalkka ja pelkät kahden lapsen päivähoitomaksut, lainanlyhennykset ja työmatkojen bensakustannukset haukkaa siitä melkein tonnin”, keskustelun avaaja kirjoittaa.

”Vähänpä nuo maksut vieläkin ovat. Mielestäni tuohon voisi tehdä vielä yhden, kalliimman luokan lisää oikein hyvätuloisille”, vastaa eräs.

Esille nousee tuttu teema hoidon suhteellisesta edullisuudesta:

”Tuo päivähoitomaksu on edelleen naurettavan pieni verrattuna siihen, mitä hoito oikeasti maksaa. Myönnän, kirpaisee itseäkin joka kuukausi maksaa kahden lapsen hoitomaksut. Palkasta se on paljon, mutta sitten kun ajattelen sitä mitä sillä saa, ei se niin paljoa olekaan.”

Moni vanhempi miettii keskustelupalstalla myös työnteon kannattavuutta ja arvostelee lasten hoitoon viemistä, jos vanhempi on kotona.

Kansainvälisesti vertaillen kohtuullinen hinta

Maailmalla lasten päivähoitoa järjestetään hyvin erilaisin tavoin. Joissakin maissa on tavallista, että vanhemmat pulittavat lapsensa kokopäivähoidosta jopa yli tuhat euroa kuussa.

”Tuttu maksaa noin 1000 euroa lapsensa päivähoidosta. Asuu UK:ssa. Palkka samaa tasoa kuin minulla. Ja minulla naisten keskipalkka bruttona”, kertoo eräs verkkokeskustelija.

”Suomessa on tosi halpa päivähoito, jonne pääsee aivan liian helposti. Älkää viitsikö valittaa”, säestää toinen.

Toisaalta Euroopassa on esimerkkejä maista, joissa varhaiskasvatus on maksutonta samaan tapaan kuin Suomessa koulu. Tällaista järjestelyä on vaatinut muun muassa Naisasialiitto Unioni.

Päivähoitomaksujen kasvu perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen indeksikorotuksiin. Asiakasmaksuja tarkistetaan joka toinen vuosi, seuraavan kerran vuonna 2012.

Lue lisää:
Vauva.fi/keskustelut: Paivahoitomaksujen korotukset 1.8.2010
Vauva.fi/keskustelut: Jos yhteiskunnasta poistuis subjektiivinen päivähoito-oikeus

Vihreä lippu on Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran koordinoima kestävän kehityksen ohjelma kouluille ja päiväkodeille ja se on osa kansainvälistä Eco-Schools-ohjelmaa. Vihreän lipun kouluissa ja päiväkodeissa lapset pääsevät itse vaikuttamaan omaan ympäristöönsä ja oppivat kokonaisvaltaisesti ympäristöasioita. Tällä hetkellä mukana on noin 250 koulua tai päiväkotia ja ohjelma tavoittaa jo noin 65 000 suomalaista.

Kulutus vähenee ja rahaa säästyy

Vihreä lippu -ohjelmassa mukana olevat koulut valitsevat lukuvuosittain yhden teeman, jonka puitteissa vähennetään koulun tai päiväkodin ympäristökuormitusta. Teemoja ovat vesi, energia, jätteiden vähentäminen, lähiympäristö, kestävä kulutus ja yhteinen maapallo. Toiminta suunnitellaan koulun tai päiväkodin omista lähtökohdista ja tuloksista raportoidaan vuosittain Ympäristökasvatuksen Seuralle.

Ympäristökasvatuksen lisäksi koulu tai päiväkoti voi myös säästää huomattavia summia veden tai sähkön kulutusta vähentämällä tai jätehuollossa ja materiaalihankinnoissa.

Mukaan Vihreä lippu -toimintaan voi ilmoittautua milloin tahansa, mutta viimeistään sen lukukauden alussa, jolloin Vihreä lippu -toiminta on ajateltu käynnistää.

Kuva: Mari Geisor

Lue lisää aiheesta:

Vihreä lippu

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura