Lasten nuori ikä tai suuri ikäero rajoittaa usein yhteisen koko perheelle sopivan harrastuksen löytämistä. Yksi kaikenikäisille sopiva ulkoilun ja liikunnan yhdistävä mukava harrastus on geokätköily.

Mitä geokätköilyssä tehdään?

Geokätköily on eräänlaista suunnistusta, mutta sitä voidaan tehdä lähes missä vain eli vaikka suurkaupungin ydinkeskustassa. Geokätköilyssä etsitään toisten geokätköilyä harrastavien piilottamia kätköjä, jotka ovat useimmiten muovirasioita, joissa on sisällä jonkinlainen lokikirja, johon löytäjät kirjaavat puumerkkinsä.

Kätköjen etsimiseen ei tarvita muuta kuin GPS-paikannuslaite, sillä geokätköjen sijainti määritetään koordinaattien avulla. Kätköjen sijaintitiedot löytyvät geokätköilyn kansainväliseltä kotisivulta,  josta niitä voi etsiä vaikkapa Google Maps –palvelun avulla haluamaltaan alueelta.

Kätköjen etsiminen ja omien löytöjen kirjaaminen ylös edellyttää rekisteröitymistä sivustolle, mutta palvelun käyttö on ilmaista.

Missä geokätköjä on?

Geokätköjä on lähes joka paikassa – yhteensä niitä löytyy ympäri maailmaa reilusti yli miljoona. Kätköjä on sekä kaupungeissa että maaseudulla ja niitä löytyy sekä saaristosta että jopa veden alta. Kätköjä on eri tyyppisiä, osan löytäminen vaatii jonkin arvoituksen ratkaisua, osa taas sisältää useita kätköjä, jotka johdattavat etsijän seuraavalle kätkölle.

Jokaisen kätkön kuvauksessa on koordinaattien ja kätkön koon lisäksi tieto sen löytämisen vaikeusasteesta, joten aloittelijankin on helppo lähteä mukaan puuhaan etsimällä aluksi vain helpoimpia kätköjä. Osassa kätköistä on koordinaattien lisäksi lisävihjeitä, ja joissakin kätkökuvauksissa taas kerrotaan kätkön sijaintipaikan historiaa ja muita mielenkiintoisia tietoja.

Kenelle geokätköily sopii?

Geokätköilyä voi harrastaa kuka vain, kunhan vain rekisteröityy geokätköilyn kotisivuille ja omistaa GPS-laitteen. Useissa puhelimissa on nykyään GPS-ominaisuus, mutta koordinaattien näyttötarkkuus vaihtelee suuresti, joten ihan millä tahansa puhelimella ei kätköpaikkojen löytäminen yleensä onnistu.

Geokätköily sopii mainiosti koko perheen harrastukseksi, sillä siinä liikutaan luonnossa omaan tahtiin, ja harrastuspaikankin voi valita itse, sillä kätköjä löytyy niin laajalti. Geokätköily muistuttaa hieman aarteenetsintää, joten lapset on helppo innostaa harrastukseen mukaan.

Kun kodin lähistön kätköt on löydetty, voi siirtyä tekemään päiväretkiä vaikka pyörällä muihin kaupunginosiin tai lähikuntiin. Kätköilyä on helppo harrastaa missä vain, ja koska kätköjä löytyy lähes joka maasta, voi etsintää harrastaa myös lomamatkoilla.

Lue lisää aiheesta:

Geokätköilyn virallinen kotisivusto

Tietoa geokätköilystä Wikipediassa

Suomenkielinen ohjesivusto geokätköilyn aloittamiseen

Jotkut lapset ovat luonnostaan ujoja. Yhdysvaltalaisen asiantuntijan Marilyn Greenen mukaan on olemassa jopa ujoutta aiheuttava geeni. Kaikista ei koskaan tarvitse tulla seuraelämän keskipisteitä, mutta on kuitenkin keinoja, joilla vanhemmat voivat rohkaista ujoa lasta ulos kuorestaan ja ottamaan kontaktia muihin.

1. Sano lapselle, että uusia ihmisiä tavatessa riittää kun vilkuttaa heille. Välttämättä ei tarvitse sanoa mitään. Vilkutuskin on jo kontaktin ottamista ja usein helpompaa kuin ääneen tervehtiminen.

2. Kun esittelet lapselle uuden ihmisen, ota lapsi välittömästi mukaan keskusteluun. Ujous saattaa vähetä, kun lapsi pääsee heti mukaan kanssakäymiseen.

3. Ennen uusien ihmisten tapaamista kerro lapselle jotain ihmisistä ja heidän ulkonäöstään. Näin he eivät tunnu täysin tuntemattomilta.

4. Esimerkiksi kahvipöydässä tai ravintolassa anna lapsen seurata, kun muut kertovat, mitä he ottavat. Lapsi saattaa rohkaistua kertomaan vuorollaan, mitä itse haluaa, kun näkee sen olevan helppoa. Muista kuitenkin antaa lapselle suunvuoro, äläkä puhu välittömästi lapsen puolesta. Hän saattaa tarvita pari sekuntia saadakseen sanottua, mitä haluaa.

5. Mikäli lapsi ei kaikesta huolimatta suostu kommunikoimaan, älä pakota. Se saattaa vain lukita lapsen entistä pahemmin.

6. Jos lapsi leikkii paljon yksin, lääkäri William Sears suosittelee seuraamaan viihtyykö lapsi omissa oloissaan vai tylsistyykö hän. Jos lapsi näyttää nauttivan omista leikeistään ja ne ovat luovia, ei kannata huolestua. Erityisesti luovat ja lahjakkaat lapset leikkivät usein yksin.

7. Lapselle voi järjestää tapaamisia muiden lasten kanssa, mutta kannattaa kutsua kylään aluksi vain yksi kaveri kerrallaan. Vähitellen, kun lapsi tottuu leikkimään yhden lapsen kanssa, voi kutsua kylään useampiakin, kuitenkin niin, ettei lapsi ahdistu ihmispaljoudesta.

8. Myös äidin ja isän kanssa leikkiminen opettaa sosiaalista kanssakäymistä. Tällöin kannattaa heittäytyä itse täysillä mukaan, sillä lapselle on hyväksi nähdä vanhemman käyttäytyvän kuin lapsi.

Temperamentiltaan ”hitaasti lämpiävät” lapset tarvitsevat lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan enemmän aikaa kuin muut. Ujoa lasta ei kannata patistaa väkisin tutustumaan muihin lapsiin tai osallistumaan leikkeihin ja harrastuksiin. Lapsi voi myös vaatia itseltään liikaa eikä halua osallistua ennen kuin on varma, että osaa.

Lapselle on hyvä antaa aikaa tottua tilanteeseen ja uusiin ihmisiin, jolloin hän vähän ajan kuluttua todennäköisesti uskaltautuu itse menemään mukaan. Lapsen pitää kuitenkin saada tehdä tämä päätös itse.

Lue lisää aiheesta:

Perhe.fi/keskustelut: Lapsi leikkii vain yksin

Vanhemmat uupuvat kuljetusrumbaan

Vauva.fi:n keskustelupalstalla eräs vanhempi kertoo olevansa ylikuormitettu lasten harrastusten vuoksi ja kyselee onko hänellä kohtalotovereita. Hänen kahden lapsensa harrastukset vievät kuusi iltaa viikossa, eikä perheelle jää yhtään aikaa olla yhdessä.

Kysymys kirvoitti liudan kommentteja, ja sama harrastusrumba näyttääkin koskettavan hyvin monia perheitä. Monilla lapsilla on urheiluharjoitukset viisikin kertaa viikossa ja tämän päälle vielä pelit ja turnaukset. Vanhemmat tuskastelevat sitä, että Suomessa tuntuu olevan mahdotonta harrastaa ainakaan urheilua “kevyesti”, vain kerran tai pari viikossa. Heti kun taidot kehittyvät tarpeeksi, on ainoa mahdollisuus “treenata verenmaku suussa” ja viettää kaikki vapaa-aika harjoituksissa ja peleissä. “Miksi ei voi harrastaa vain liikkumisen ilosta, vaan aina pitää olla kauheita tavoitteita jo ihan pienestä!”, eräskin neljän lapsen äiti ihmettelee.

Harrastaminen aloitetaan usein jo ennen kouluikää.

Eräs keskustelija kertoo 7-vuotiaan lapsensa käyvän jääkiekkoharjoituksissa viisi kertaa viikossa ja jalkapallotreeneissä kahdesti viikossa. 6-vuotias pikkusisarus pelaa jääkiekkoa kolmesti ja jalkapalloa kerran viikossa. “Ei siinä vapaata jää”, hän toteaa lakonisesti.

Toinen kirjoittaja kertoo tuttavaperheensä 5-vuotiaalla olevan harrastuksia peräti neljänä päivä viikossa. “Eiköhän tuon ikäinen kaipaa enemmän vapaata leikkiä ja perheen kanssa vietettyä aikaa?”, hän kyseenalaistaa.

Näin pienten lasten harrastaminen aiheuttaa myös muunlaisia ongelmia: pienet lapset eivät välttämättä uskalla jäädä harrastamaan ilman vanhempiaan, mutta useissa harrastuksissa vanhempien läsnäolo ei ole sallittua. Tästä kirjoittaa eräs 4-vuotiaan äiti Perhe.fi-keskustelupalstalla. Hänen lapsensa aloitti voimisteluharrastuksen innokkaana, mutta lapsi olisi halunnut äidin olevan mukana tunneilla seuraamassa toimintaa sivusta. Tämä ei kuitenkaan sopinut ryhmän ohjaajalle, joten lapsi joutui lopettamaan harrastuksensa.

Monilapsisissa perheissä ongelma kasaantuu

Kun perheessä on monta lasta, joilla kaikilla on harrastuksia, alkaa ongelma paisua. “Meille ei jää yhtään vapaa-aikaa!”, harmittelee eräs nelilapsisen perheen äiti, jonka aktiivinen 11-vuotias poika käy jääkiekkoharjoituksissa 5-6 kertaa viikossa 2-3 tuntia kerrallaan, ja lisäksi joka viikko on pelejä, usein ulkopaikkakunnilla.

Eräs aikuinen muistelee harmilla lapsuuttaan, joka kului kahden pikkuveljen jalkapalloharrastuksen ympärillä. Vanhempien kaikki vapaa-aika meni pikkuveljien kuljettamisessa, harjoituksissa, talkoissa ja pelireissuilla. “10 vuotta meni mun lapsuudesta ja nuoruudesta niin, että kaikki reissut piti miettiä sotkeeko ne jotenkin poikien jalkapallon peluuta”, hän muistelee ja jatkaa: “Toivon, että osaan itse tasapainotella tulevaisuudessa, jos lapseni haluavat harrastaa jotain, joka vie noin paljon aikaa. Että osaan ottaa huomioon kummankin lapsen tarpeet tasapuolisesti.”

Myös vanhemmemmat voivat olla syyllisiä harrastusrumbaan

Osa kirjottajista on sitä mieltä, että vanhemmat ovat itse syyllisiä nykyajan valtaviin harrastuspaineisiin. “Jotenkin tuntuu, että monet vanhemmat haluavat päteä noilla lastensa touhuilla. Salaa ehkä unelmoivat olympiavoittajista tai edes kovapalkkaisista lätkänpelaajista.”, eräs keskusteluun osallistuja epäilee.

Osa vanhemmista onkin tehnyt periaatepäätöksen viettää mieluummin aikaa perheen kesken ilman sen kummempia harrastuksia. Osa on sitä mieltä, että vanhempien ei ole syytä kuljettaa lapsiaan harrastuksiin, vaan jos lapsi haluaa harrastaa, hänen täytyy osata kulkea matkat itse. “Itse te itsenne ajatte loppuun, kun hyysäätte ja opetatte siihen, että aina joku tuo ja vie…”, kirjoittaa vanhempi, jonka perheellä ei ole mitään harrastuksia.

Harrastuksen nielevät rahaa

Lasten harrastuksista saattaa myös kertyä melkoiset maksut, etenkin jos perheessä on monta lasta. Vauva.fi-keskustelupalstalla   eräs vanhempi valittelee, että hänen kahden tyttärensä taitoluisteluharrastukseen on mennyt elokuun ja helmikuun välillä jo 4500 euroa. Toinen kertoo poikansa jääkiekkoharrastuksen nielevän noin 5000 euroa vuodessa, kun mukaan laskee myös matkakulut ja varusteet.

Joissakin harrastusseuroissa on mahdollista saada avustuksia, mikäli lapsi on erityisen lahjakas, eikä vanhemmilla ole varaa maksaa harrastusmaksuja tai ostaa tarvittavia varusteita. Hyvänä esimerkkinä tästä on Icehearts-toiminta, joka on suunnattu nimenomaan vähävaraisista perheistä tuleville ja syrjäytymisvaarassa oleville lapsille. Icehearts-toiminta alkoi yhdestä jääkiekkojoukkueesta, mutta toiminnassa on nykyään useiden jääkiekkojoukkueiden lisäksi mukana myös jalkapallo- ja salibandyryhmiä. Icehearts-ryhmien toiminta on enemmänkin kuin pelkää harrastustoimintaa -  se on ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun parissa.

Lue lisää aiheesta:
Vauva.fi/keskustelut: Mitä eskari-ikäiset poikanne harrastavat?

Vanhemmuuteen keskittyvä ruotsalaissivusto AlltomBarn listaa yhdeksän neuvoa, joita ei kannata ottaa turhan tosissaan.  Neuvot on alun perin koonnut yhdysvaltalainen Parents.com.

Sotku ei vähennä stressiä

1. Jos olet kotona vauvan kanssa, älä murehdi siivoamisesta.

Jos koti on kuin pommin jäljiltä, se ei ainakaan vähennä tuoreiden vanhempien stressiä. Jos ehdit pestä koneellisen pyykkiä silloin tällöin ja tyhjentää edes jonkin pöydän sotkusta, säilytät ainakin jonkinlaisen kontrollintunteen kodista.

2. Nuku silloin kun vauvakin nukkuu.

Kaikki eivät pysty nukkumaan päiväsaikaan, vaikka olisivat kuinka väsyneitä öisestä valvomisesta. Jos et osaa nukkua päivällä, on parempi touhuta jotakin muuta kuin maata sohvalla ja yrittää nukkua väkisin.

3. Rajoita lapsesi harrastukset yhteen kerrallaan.

Tämä voi olla vaikeaa, jos lapsi on innostuvaa sorttia, etkä aktiivisesti halua estää häntä kokeilemasta uusia harrastuksia. Silloin harrastusten rajoittaminen voi tuntua väärältä.

Lipsahduksiin ei kuole

4. Rajoita lastenjuhlien osallistujamäärä vastaamaan lapsen ikää.

Tämäkin voi olla vaikeaa, kun lapsi aloittaa koulun ja on 15 lapsen paras kaveri. Miten päätätte, ketkä kaverit jätetään kutsumatta juhliin?

5. Potalle opettamisessa pitää olla johdonmukainen.

Lapsesi lopettavat kyllä vaippaan pissimisen, vaikka olisit pottakoulussa kuinka epäjohdonmukainen. Jotkut lapset ovat valmiita jättämään vaipat aiemmin kuin toiset, mutta kaikki oppivat kyllä olemaan vaipatta ennen pitkää.

6. Älä anna koskaan periksi kinuamiselle.

Onkohan sellaisia vanhempia olemassakaan, jotka eivät koskaan taivu kinuavan lapsen edessä? Älä turhaan kanna huonoa omatuntoa siitä, jos lapsi pelasikin tällä viikolla videopelejä useammin kuin on sovittu.

Telkkari ei pilaa lasta

7. Älä anna lapsen jättää harrastusta kesken.

Jos pakotat lapsen väkisin jatkamaan pianotunteja, jalkapalloa tai karatea, vaikka hän ei haluaisi sitä tehdä,  aiheutat vain turhaa kärsimystä.  Lapsen kanssa kannattaa toki keskustella asiasta, mutta jos hän todella haluaa lopettaa harrastuksen, hänen pitäisi saada se tehdä.

8. Lapsi saa katsoa televisiota korkeintaan tunnin päivässä.

Televisio ja tietokone eivät ole vihollisia, eivätkä ne aina ole pahasta. Esimerkiksi jos lapsi on sairas, eikä voi mennä kouluun tai esikouluun, hänen voi hyvin antaa katsoa dvd:tä muutaman tunnin päivässä. Se, että lapsi katsoo joskus televisiota, ei tarkoita että hän automaattisesti passivoituisi ja lopettaisi leikkimisen.

9. Vastasyntyneen kanssa on parasta pysyä kotona.

Raitis ilma ei ole tähän mennessä vielä vahingoittanut ketään. Tosin jos on talvi ja flunssakausi, kannattaa ehkä pysyä poissa suurista väkijoukoista ja pitää lapsi poissa flunssaisten sukulaisten ja ystävien luota.