Tammen Koti ja koulu -sarja sekä WSOY:n Oppi & ilo -sarja auttavat vanhempia tukemaan ja kannustamaan lapsen oppimista sekä innostavat lasta oppimaan hauskalla ja motivoivalla tavalla.

Koti ja koulu -sarja sisältää viisi erilaista ja eri ikäisille lapsille tarkoitettua kirjasarjaa.  Lisäksi sarjaan kuuluu Auta oppimaan -kirjat vanhemmille, joiden avulla vanhemmat voivat tukea esimerkiksi lapsen kielten tai matematiikan oppimista.

Oppi & ilo -sarja koostuu niin ikään viiteen eri teemaan ja ikäryhmään jaotelluista kirjoista, peleistä ja erilaisista puuhakirjoista. Molempiin sarjoihin liittyy myös verkkosivustot.

Alle kouluikäiset oppivat yhdessä vanhemman kanssa

Koti ja koulu -sarjan alle kouluikäisille tarkoitetut Tarinoita-kirjat pohjautuvat lapsen maailmaan ja tarinoihin. Kirjoissa opitaan hauskasti leikin varjolla, lapselle luontaisella tavalla. Kirjoja on tarkoitus käyttää yhdessä vanhempien kanssa, jolloin myös lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus kehittyy.

Oppi & ilo -sarjassa seikkaillaan Summanmutikassa hauskojen hahmojen kanssa ja uutta oivalletaan leikin ja ilon kautta. Kirjat ja pelit on toteutettu lasten ehdoilla ja lasten oman mielenkiinnon mukaan.

Kun lapsi alkaa lähestyä kouluikää myös lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen alkavat kiinnostaa luonnostaan. Molemmista sarjoista löytyy muun muassa puuhakirjoja , joiden avulla hienomotoriset taidot käden ja silmän yhteistyö, kynäote sekä kirjoittamisessa tarvittavat pienet lihakset harjaantuvat huomaamatta.

Uutta motivaatiota koulutielle

Aina kouluopetus ei sisäisty oppituntien määräämässä ajassa tai jo opittua on hyvä kerrata myöhemminkin. Toiset lapset taas haluavat lisää tehtäviä ja uusia oppimismahdollisuuksia. Oppimista tukevien kirjasarjojen avulla alakouluikäiset voivat kerrata jo opittua motivoivalla ja uudella tavalla. Kirjoissa sukelletaan muun muassa matematiikan, kirjoittamisen ja kielten maailmaan hauskasti ja pakottamatta.

Kirjojen ja pelien lisäksi oppia voi hauskasti myös verkossa. Oppi & ilo -sarjan verkkosivuilla voi muun muassa pelata erilaisia pelejä ja askarrella. Koti ja koulu -sarjaan liittyvä lasten puuhasivusto Kukkulanväki avautuu elokuun aikana. Apua lapsen oppimisen tukemiseen sekä tarvittavien taitojen harjoitteluun löytyy myös Mannerheimin lastensuojeluliiton verkosta löytyvästä Työkirjasta pikku koululaisen oppimisen tukemiseen.

Sekä Tammen että WSOY:n oppimista tukevat materiaalit ovat opettajien tekemiä ja tukevat koulussa opetettua. Molemmissa haetaan kuitenkin uusia, hauskoja tapoja oppia. Molemmat sarjat lähtevät lapsen omasta kiinnostuksesta ja pyrkivät tekemään oppimisesta hauskaa ja palkitsevaa.

Lisätietoa aiheesta:

Koti ja koulu -sarja

Oppi & ilo -sarja

MLL: Työkirja pikku koululaisen oppimisen tukemiseen (pdf)

Introverttius on persoonallisuuden piirre eikä sitä pidä sekoittaa ujouteen tai sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ihmiset ovat synnynnäisesti joko introvertteja eli sisäänpäin kääntyneitä tai ekstroverttejä eli ulospäin suuntautuneita. Toki useimmissa ihmisissä on piirteitä molemmista persoonallisuustyypeistä.

Koska ekstroverttius on useimmissa yhteiskunnissa yleensä hallitseva piirre, ja ihmisten odotetaan olevan ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia, introverttius saatetaan virheellisesti tulkita viaksi tai negatiiviseksi ominaisuudeksi. Kyse on kuitenkin vain erilaisista temperamenteista. Babble.com on koonnut artikkelissaan introverttien tyypillisimpiä piirteitä sekä vahvuuksia psykologian tohtorin Marti Olsen Laneyn kirjaan The Hidden Gifts of the Introverted Child pohjautuen.

Sosiaaliset tilanteet vievät introvertin energian

Introvertit ihmiset puhuvat usein hiljaa ja saattavat joutua etsimään sanoja puhuessaan. Vastatessaan kysymyksiin he saattavat miettiä pitkään vastaustaan. He ovat usein hiljaisia, mutta tutussa ja turvallisessa seurassa he voivat olla hyvinkin puheliaita.

Siinä missä ekstrovertit saavat energiaa muilta ihmisiltä ja sosiaalisista suhteista, introvertit väsyvät helposti joutuessaan olemaan pitkiä aikoja muiden ihmisten parissa. Sosiaaliset suhteet kuluttavat introverttien energiaa ja he tarvitsevat yksinoloa ja rauhoittumista palautuakseen.

Sisäänpäin kääntyneet ihmiset voivat vaikuttaa joskus myös torjuvilta ja varautuneilta, mikä saattaa johtua siitä, että he eivät yleensä ryntää suinpäin uusiin tilanteisiin. Puhuessaan introvertit saattavat katsoa poispäin, mutta kuunnellessaan he ottavat hyvin katsekontaktin.

Introvertti tarkkailee ja kuuntelee muita

Pienellä lapsella introverttius saattaa ilmetä esimerkiksi niin, ettei hän viihdy sylissä, vaan on mieluummin omissa oloissaan. Lapsi saattaa kokea myös hellimisen, halailun ja pussailun epämiellyttävänä. Myöhemmin introvertti lapsi voi olla lapsiryhmässä mieluummin tarkkailijana kuin osallistua muiden leikkeihin. Lapsen epäsosiaalisuus saattaa huolestuttaa vanhempia, mutta tällöin kannattaa muistaa, että tarkkailijan roolissa introvertti lapsi on tyytyväinen ja oma itsensä.

Vaikka yhteiskunnassa yleensä arvostetaan ulospäin suuntautuneisuutta, on introverteilla paljon hyviä ominaisuuksia, jotka ulospäin suuntautuneemmilta saattavat puuttua. Sisäänpäin kääntyneillä ihmisillä on usein rikas sisäinen maailma ja he ovat usein hyvin luovia. Heidän älykkyysosamääränsä on usein korkea ja he rakastavat uuden oppimista.

Introvertit pystyvät usein myös helposti motivoimaan itse itseään ja ajattelemaan poikkeavalla tavalla. He viihtyvät omassa seurassaan eivätkä tarvitse muita ihmisiä viihdyttämään itseään.

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Kuinka lapsista tulee ujoja

Vanhempien ei kannata luottaa koulun antamaan informaatioon murrosiän muutoksista, sillä tieto saattaa tulla aivan liian myöhään. Murrosikää käsitellään yleensä vasta alakoulun viimeisillä luokilla, jolloin joillakin tytöillä on jo kuukautiset, ja rinnat sekä karvoitus ovat alkaneet kasvaa.

Tavallisesti murrosikä alkaa suomalaisilla tytöillä noin 8-12-vuotiaana ja kuukautiset alkavat noin 11-15-vuotiaana. Ensimmäinen merkki murrosiän alkamisesta on yleensä rintojen kasvu, mutta se voi alkaa myös karvojen kasvulla tai voimakkaalla pituuskasvulla.

Aikainen murrosikä huolestuttaa tutkijoita, sillä se saattaa aikaistaa myös tyttöjen seksielämää ja altistaa seksuaaliselle häirinnälle. Aikaisen rintojen kasvun myötä myös rintasyöpäriski saattaa kasvaa. Syytä murrosiän aikaistumiseen ei ole yksiselitteisesti löydetty, mutta syynä saattavat olla ympäristön kemikaalit, ruokavalio ja lihavuus.

Missä iässä kuukautisista pitäisi puhua?

Tyttöjen murrosiän ja kuukautisten alkaminen puhuttaa myös vauva.fi:n ja perhe.fi:n keskusteluissa. Vanhemmat pohtivat erityisesti, milloin tytölle olisi syytä kertoa kuukautisista. Monen keskustelijan lapset ovat olleet tietoisia kuukautisista jo alle kouluikäisestä nähtyään kuukautissuojia, äidin vuotavan verta ja kyseltyään asiasta.

Suurin osa on sitä mieltä, että viimeistään noin 9-vuotiaana tytön kanssa olisi hyvä ottaa puheeksi murrosiän fyysiset merkit ellei tätä ole aiemmin tehty. Vanhemmat näkevät yleensä itse parhaiten lapsen kehityksestä, milloin murrosiän merkit alkavat näkyä ja viimeistään tällöin asioista on syytä puhua.

Monille tytöille aikainen rintojen kasvu, karvoitus ja kuukautisten alkaminen voivat olla hämmentäviä muutoksia etenkin jos muilla luokan tytöillä muutoksia ei vielä ole. Myös pojat voivat olla aikaisin kehittyvälle tytölle hyvin julmia ja kiusata tätä. Nuoren tytön itsetunnon ja oman kehonkuvan kannalta on tärkeä puhua lapsen kanssa muutoksista ja kannustaa häntä olemaan ylpeä itsestään ja kehityksestään.

Jos murrosiän merkkejä alkaa tulla selkeästi liian aikaisin, lääkärissäkäynti voi olla paikallaan mahdollisten hormonihäiriöiden poissulkemiseksi.

Lue lisää aiheesta:

Hs.fi: Aikaistunut murrosikä voi vaikeuttaa tyttöjen kehitystä

Aamulehti: Tutkijat huolissaan: Murrosikä aikaistuu – sosiaaliset ongelmat ja rintasyövän riski kasvaa

Times: Girls now begin puberty aged 9

Keskustelua aiheesta:

Perhe.fi/keskustelut: Minkä ikäisenä tytölle tulee ensimmäisiä murrosiän merkkejä

Vauva.fi/keskustelut: Minkä ikäiselle pitäisi kertoa menkoista

Pitkä kotiäitiys puhuttaa Vauva-lehden keskustelupalstalla. Keskustelua käydään siitä, mitä pitäisi ajatella naisesta, joka jää pysyvästi kotiin, mitä pysyvä kotona olo aiheuttaa ja voiko kotiäitiys olla unelma-ammatti.

Laiskuutta vai unelmien toteuttamista?

Moni Vauva-lehden keskustelija myöntää, että jos se olisi taloudellisesti mahdollista, he jäisivät mielellään pysyvästi kotiin. Työelämän oravanpyörä, kiire ja stressi ei kiinnosta, ja kotona ollessa voisi toteuttaa itseään, harrastaa ja tehdä juuri niitä asioita, joista nauttii. Jotkut myös kannattavat perinteisiä perhearvoja, joissa naisen paikka on kotona.

”Minä voisin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi ja puutarhassa puuhaavaksi, jos olisi varaa. Leipoisin ja kokkaisin, tekisin käsitöitä ja tosiaan keväästä syksyyn möyryäisin kädet kyynärpäitä myöten mullassa!”

”Mua ei kiinnosta työnteko yhtään eikä se karsee oravanpyörä. Oon myös sen verran “vanhanaikainen” että mielestäni miehen kuuluu elättää perhe ja naisen huolehtia kotitöistä.”

Toiset taas eivät voisi kuvitellakaan jäävänsä pysyvästi kotiin. Työ on mielenkiintoista, sen kautta saa aikuiskontakteja, ja kotona ollessa tekeminen yksinkertaisesti loppuisi. Moni keskustelija pohtii etenkin sitä, miten kouluikäisten lasten äiti saa päivänsä kulumaan yksin kotona ollessaan. Jotkut pitävät kotiäitejä myös yksinkertaisesti laiskoina, jotka eivät vain viitsi mennä töihin.

”En mä kyllä itse kykenisi. Kyllästyisin olooni, olen liian seurallinen siihen. Ei ainakaan Suomessa, koska täällä ei juuri kotiäitejä ole, mitä sitä tekis kaiket päivät.”

”Askarruttaa, että jos heittäytyy kotiäidiksi niin mitä kotiäidit ovat sitten suunnitelleet tekevänsä, kun lapset ovat kouluikäisiä tai aikuisia? Hengailee kotona?… Minusta on ainakin mukava tehdä töitä ja olla päivä muiden aikuisten kanssa. Jaksaa sitten ehkä paremmin olla kaiken muun vapaa-ajan lasten kanssa kuin jos olisi niiden kanssa 24/7.”

Seurauksena yksinäisyys ja ero?

Keskusteluissa pohditaan myös pitkän kotiäitiyden seurauksia. Eräs keskustelija kertoo todenneensa, että monet pysyvästi kotiin jääneet äidit ovat lopulta masentuneet pitkän kotona olon seurauksena. Moni myös kärsii yksinäisyydestä. Keskustelijat pohtivat lisäksi, voiko kotiäitiys johtaa avioeroon naisen muuttuessa tylsäksi keskustelukumppaniksi aikuiskontaktien puutteessa.

”Monet miehet on tympääntyneet kotona oleviin vaimoihinsa… Mietipä itse, muuttuisiko suhtautuminen mieheesi jos hän olisi aina kotona odottamassa kun tulet töistä, hänelle sinä saattaisit olla päivän ensimmäinen aikuinen jolle voi puhua muutakin kuin guguu gägää älä tule paha kakku. Varmasti voisi tympäistä.”

Keskusteluissa muistutetaan myös, että pitkäksi ajaksi kotiin jäävän äidin tulevaisuus on hyvin turvaton eron tapahtuessa. Eläkettä ei kerry kotona olosta ja nainen on usein taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Yksityisellä eläkevakuutuksella ja omilla säästöillä taloudelliset riskit voi kuitenkin minimoida.

Yhteiskunnan kannalta moni pitää kotiäitiyttä ongelmallisena, sillä etenkin jos nainen on korkeasti koulutettu, koulutukseen käytetyt resurssit menevät hukkaan. Kotiäiti ei myöskään ole yhteiskunnallisesti tuottava, mutta käyttää kuitenkin monia julkisia palveluja.

Toisaalta kotiäiti saattaa tehdä paljon esimerkiksi järjestö- ja vapaaehtoistyötä, jolloin hän on omalta osaltaan kantamassa kortensa kekoon yhteisen hyvinvoinnin  hyväksi. Tämä työ saattaa olla etenkin pitkällä tähtäimellä jopa tuottavampaa kuin pienipalkkainen kokopäivätyö.

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva

Vauva.fi/keskustelut: Miten suhtautuisit naiseen joka jää kotiäidiksi loppuelämäkseen

Vauva.fi/keskustelut: Äidin pitkä kotonaolo

Alle kouluikäinenkin osaa jo kaivata ystäväänsä ja saattaa itkeä tämän perään. Pieni lapsi ei välttämättä vielä ymmärrä, mitä muutto tarkoittaa tai hahmota etäisyyttä. Lapsen eroa ystävästä voi yrittää helpottaa seuraavilla parenting.comin vinkeillä:

1. Laajenna lapsen ystäväpiiriä
Jo ennen kaverin muuttoa ja muuton jälkeen pyri tutustuttamaan lapsi muihin kavereihin. Keksikää uusia harrastuksia, joissa voi tavata muita lapsia tai järjestä lapselle muita sosiaalisia kontakteja. Näin hän ei ole aivan niin riippuvainen pois muuttavasta ystävästä.

2. Älä pitkitä hyvästejä
Kerro muutosta lapselle vasta sen lähestyessä. Anna lapselle aikaa hyvästellä ystävänsä, mutta viikkoja kestävät hyvästit ovat liikaa.

3. Älä tee muutosta numeroa
Pieni lapsi ei välttämättä ota muuttoa niin raskaasti, jos vanhemmat eivät jatkuvasti muistuta siitä. Lohduta lasta positiivisella tavalla, ehdota esimerkiksi, että tämä voi lähettää kirjeen ystävälleen.

4. Luokaa yhdessä muistoja
Tehkää yhdessä lapsen kanssa jokin muisto ystävyydestä: esimerkiksi vihko, johon liimaatte ystävysten kuvia tai video jostain yhteisestä tekemisestä. Anna tästä kopio myös pois muuttavalle kaverille. Konkreettinen muisto merkitsee pienelle lapselle enemmän kuin esimerkiksi puhelinsoitto.

Muista myös kuunnella lasta ja hänen tunteitaan. Jos kaveri ei muuta kovin kauaksi, lapset voivat ehkä vierailla toistensa luona, eikä yhteyden tarvitse kokonaan katketa. Parhaassa tapauksessa yhteydenpito vanhaan kaveriin säilyy läpi elämän ja ensimmäinen tärkeä ystävyyssuhde jatkuu vielä aikuisenakin.

Babble.comin siteeraamassa tutkimuksessa havaittiin, että lapsilla, joiden virtsasta löytyi keskimääräistä suurempia määriä organofosfaatteja, oli myöhemmin kaksinkertainen riski saada ADHD-diagnoosi. Lisäksi lapsilla, joilla pitoisuudet olivat korkeita, ADHD:n todennäköisyys oli jopa 93 prosenttia suurempi kuin lapsilla, joiden virtsasta pitoisuuksia ei löytynyt.

Maatalouden torjunta-aineet päätyvät lasten elimistöön ruuan kautta. Torjunta-aineet vaikuttavat tuholaishyönteisten hermostoon, ja tutkijat ovat jo pidemmän aikaa pohtineet, voisiko torjunta-aineilla olla samanlainen vaikutus myös ihmisiin.

Yhdysvalloissa, jossa tutkimus tehtiin, torjunta-aineiden käyttö on vapaampaa kuin Euroopassa, mutta myös suomalaislapset altistuvat torjunta-aineille. Erityisesti tuontihedelmät ja -vihannekset saattavat sisältää paljon torjunta-aineita. Huolestuneiden vanhempien kannattaakin suosia mahdollisimman paljon luomutuotteita omassa ja lastensa ruokavaliossa.

Vaikka torjunta-aineet saattavat olla yksi tekijä ADHD:n synnyssä, on hyvä muistaa, että siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Perinnöllisyys ja erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat lapsiin yksilöllisesti, eikä yhtä yksittäistä ADHD:n laukaisevaa tekijää ole löydetty.

Lue lisää aiheesta:

Yle: Tutkijat epäilevät kasvimyrkkyjen ja tarkkaavuushäiriön yhteyttä

ADHD-liitto ry

Vihreä lippu on Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran koordinoima kestävän kehityksen ohjelma kouluille ja päiväkodeille ja se on osa kansainvälistä Eco-Schools-ohjelmaa. Vihreän lipun kouluissa ja päiväkodeissa lapset pääsevät itse vaikuttamaan omaan ympäristöönsä ja oppivat kokonaisvaltaisesti ympäristöasioita. Tällä hetkellä mukana on noin 250 koulua tai päiväkotia ja ohjelma tavoittaa jo noin 65 000 suomalaista.

Kulutus vähenee ja rahaa säästyy

Vihreä lippu -ohjelmassa mukana olevat koulut valitsevat lukuvuosittain yhden teeman, jonka puitteissa vähennetään koulun tai päiväkodin ympäristökuormitusta. Teemoja ovat vesi, energia, jätteiden vähentäminen, lähiympäristö, kestävä kulutus ja yhteinen maapallo. Toiminta suunnitellaan koulun tai päiväkodin omista lähtökohdista ja tuloksista raportoidaan vuosittain Ympäristökasvatuksen Seuralle.

Ympäristökasvatuksen lisäksi koulu tai päiväkoti voi myös säästää huomattavia summia veden tai sähkön kulutusta vähentämällä tai jätehuollossa ja materiaalihankinnoissa.

Mukaan Vihreä lippu -toimintaan voi ilmoittautua milloin tahansa, mutta viimeistään sen lukukauden alussa, jolloin Vihreä lippu -toiminta on ajateltu käynnistää.

Kuva: Mari Geisor

Lue lisää aiheesta:

Vihreä lippu

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura

Aamiainen on tärkeä, koska elimistö on paastonnut koko yön ja tarvitsee aamulla energiaa käynnistyäkseen. Terveellinen aamupala pitää myös verensokerin tasaisena, parantaa ravintoaineiden saantia ja auttaa painonhallinnassa. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että lapset, jotka syövät aamupalan, saavuttavat myös parempia oppimistuloksia kuin aamupalan väliin jättävät.

Joillekin lapsille ja aikuisille ruoka ei kuitenkaan maistu heti herättyä. Aikuiset voivat syödä aamupalan vasta töissä tai työmatkalla, mutta harvalla lapsella on mahdollisuus syödä aamupalaa koulussa. Usein syömättä jätetty aamupala korvataankin etenkin nuorten keskuudessa epäterveellisillä välipaloilla kuten virvoitusjuomilla, energiajuomilla ja karkeilla. Miten aamiaisen siis saisi maistumaan?

Ei ruokapöytään suoraan sängystä

Jos lapsi ei halua syödä heti herättyään, anna lapselle esimerkiksi puoli tuntia aikaa herätellä myös vatsaansa. Tänä aikana ehtii hyvin tehdä muut aamutoimet. Voit myös laittaa herätyskellon soimaan parikymmentä minuuttia aiemmin, jolloin aamuihin ja ruokahalun herättelyyn jää enemmän aikaa. Jos aikainen herätys ei houkuttele tai aamut vain yksinkertaisesti ovat liian kiireisiä, anna lapselle hedelmä tai leipä mukaan koulumatkalla syötäväksi.

Unohda ”viralliset” aamupalat

Se, että leipä tai puuro mielletään yleensä hyväksi aamupalaksi, ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi syödä aamuisin juuri niitä. Tärkeintä on syödä edes jotain. Aamiainen voi olla lämmin ruoka kuten monissa Aasian maissa tai sen voi nauttia vaikka juotavassa muodossa smoothiena, jogurttina tai hedelmämehuina. Helpon ja ravitsevan smoothien tekee nopeasti esimerkiksi maustamattomasta jogurtista, banaanista, marjoista ja kaurahiutaleista.

Älä kuitenkaan anna lapsen syödä ihan mitä tahansa. Runsaasti sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävät ravintoköyhät ruuat kannattaa jättää väliin. Runsas sokerimäärä nostaa verensokerin nopeasti ylös, mutta laskee sen myös pikaisesti alas, jolloin lapsi väsähtää jo paljon ennen lounasta.

Näytä itse esimerkkiä

Lapsi matkii vanhempiaan, joten jos vanhemmat eivät syö aamulla, lapsikin oppii helposti jättämään aamupalan väliin. Istu siis myös itse alas ja syö edes jotain. Se parantaa myös omaa jaksamistasi.

Lue lisää aiheesta:

Ruokatieto.fi: Aamiainen lataa lapsen päivään

Parenting.com: The Essential Morning Meal

Vauva.fi/keskustelut: Huonosti syövän koululaisen aamupalasta

Luonnossa liikkuminen tarjoaa lapsille mahdollisuuden oppia luonnosta ja ympäristöstä. Samalla myös aikuinen voi kokea monia hienoja elämyksiä ja oppia uutta yhdessä lapsen kanssa. Tässä kahdeksan vinkkiä elämykselliseen luontoretkeen. Vinkit on koottu WWF:n ympäristökasvattajien koostamista vinkeistä luonnon tutkimiseen koko perheen voimin.

1. Luonnon eri kerrokset
Pohtikaa yhdessä luonnon eri kerroksia, ja millaisia eliöitä missäkin kerroksessa asuu. Kuka asuu maan alla, entä maan päällä, kasvien lehdillä tai puissa? Laskekaa yhdessä kuinka monta kerrosta ja asukasta keksitte.

2. Erilaiset lehdet
Kerätkää maasta erilaisia lehtiä ja miettikää, miten ne eroavat toisistaan, miltä ne tuntuvat, ja mistä pidätte eniten.

3. Silmät kiinni
Käykää maahan makaamaan ja tunnustelkaa silmät kiinni ympärillä olevia asioita. Miettikää, mitä ne ovat ja tunnistatteko ne. Avatkaa sen jälkeen silmät ja katsokaa, kuinka monta asiaa tunnistitte.

4. Lintujen tarkkailu
Seuratkaa yhtä lintua ja tarkkailkaa, mitä se tekee, millainen ääni sillä on ja vaikuttaako se rauhalliselta vai kiireiseltä. Miettikää myös, mitä se voisi ajatella. Yrittäkää myös tunnistaa lintu.

5. Kalliomaalaukset
Hankkikaa vesiliukoisia, ympäristöystävällisiä väriliituja, keksikää joku lause ja yrittäkää piirtää se esimerkiksi kallioon käyttäen mahdollisimman yksinkertaisia merkkejä. Yrittäkää matkia muinaisia kalliomaalauksia.

6. Hiljaa liikkuminen
Kokeilkaa pystyttekö liikkumaan mahdollisimman hiljaa ja jälkiä jättämättä kuten monet eläinlajit joutuvat tekemään, jotta saalistajat eivät nappaisi niitä.

7. Taideteos muurahaisille
Rakentakaa muurahaisten polun varteen pieni taideteos esimerkiksi maasta löytyvistä materiaaleista muurahaisten iloksi.

8. Eväät
Tutkikaa retkelle ottamanne eväät ja miettikää, onko joukossa kasviksia tai hedelmiä, lihaa tai kalaa tai maitotuotteita. Pohtikaa myös mistä ruoka-aineet ovat peräisin, millainen niiden pakkaus on, ja voiko sen kierrättää. Entä mikä on ympäristöystävällisin eväs?

Lue lisää aiheesta:

Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu: luonto- ja retkikohteet sekä vinkkejä luonnossa liikkumiseen

WWF: Ympäristökasvatus

Liikenneonnettomuudet ovat suurin yksittäinen lasten tapaturmaisten kuolemantapausten aiheuttaja.  Poliisin mukaan viime vuosina on liikenteessä kuollut noin 30 ja loukkaantunut vajaa tuhat alle 15 -vuotiasta lasta vuosittain. Monet loukkaantumistapauksista eivät edes päädy tilastoihin, koska vain poliisin tietoon tulleet lasten liikenneonnettomuudet raportoidaan virallisissa tilastoissa.

Lapsia voidaan suojella liikenteen vaaroilta huolehtimalla turvalaitteiden, kuten pyöräilykypärän käytöstä, antamalla liikennekasvatusta sekä valistamalla myös muita tielläliikkujia lasten erityispiirteistä liikenteessä.

Lapsia liikenteessä – hidasta!

Lapsi käyttäytyy liikenteessä impulsiivisesti, ja huomio voi nopeasti kiinnittyä johonkin aivan muuhun kuin liikenteeseen. Lapsella ei myöskään ole kokemusta liikenteen vaaroista, eikä hän vielä osaa arvioida oikein lähestyvän auton nopeutta tai etäisyyttä. Lisäksi lapsen pieni koko ja aikuista kapeampi näkökenttä vaikeuttaa liikennetilanteiden hahmottamista ja mahdollisten vaaranpaikkojen havaitsemista.

Pyörällä liikkuvan lapsen liikkeet voivat olla vielä äkkinäisempiä ja havaintojen tekeminen satulasta kovassa nopeudessa on lapselle erittäin hankalaa. Liikennetermejä ja symboleita lapsi ei useimmiten vielä ymmärrä, ja lisäksi lapsi luottaa liian usein autoilevan aikuisen mahdollisuuksiin hidastaa tai pysähtyä.

Useimmiten vakavat onnettomuudet sattuvat lapsille katua tai tietä ylitettäessä. Erityisen tarkkana autoilijan tai motoristin kannattaa olla tilanteissa, joissa näkyvyys jalkakäytävälle on syystä tai toisesta estynyt. Etenkin pysäköityjen autojen ja suojateiden kanssa tulee olla tarkkana: Lapsi luottaa helposti suojatiehen turvallisena tienylityspaikkana ja siihen, että autoilija pysähtyy aina suojatietä ennen. Jos suojatietä ennen on parkkeerattu autoja, näkyvyys jalkakäytävän puolelle estyy. Lapsi voi vaikkapa nähdä kaverinsa ja rynnätä äkkiarvaamatta auton eteen, ja tällöin hidastaminen on myöhäistä. Pyörällä liikkuvan lapsen nopeus on vielä suurempi. Ole siis tarkkaavainen suojateiden ja muidenkin tienylityspaikkojen kanssa.

Tärkeintä on alentaa nopeutta. Useimmiten koulujen ja päiväkotien kohdalla nopeusrajoitukset ovat taajamanopeutta alempia. Tämän lisäksi kannattaa hiljentää silloin, kun edessä siintää suojatie.

Työmatkareitiksi kannattaa valita, jos mahdollista, jokin muu kuin sellainen, joka kulkee koulun tai päiväkodin ohitse. Mikäli muuta reittiä ei ole, kannattaa suosittujen koulumatkareittien varsilla noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta.

Lapsi oppii mallista

Lapsen oma käytös on tietenkin hänen turvallisuuteensa eniten vaikuttava tekijä, ja mallin liikennekäyttäytymiseen lapsi oppii vanhemmiltaan. Aikuisella onkin keskeinen rooli lapsen liikenneriskien tunnistamisessa.

Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota koulureitin suunnitteluun. Jos reittivaihtoehtoja on useampia, tulee valita se, jossa tienylityspaikkoja on mahdollisimman vähän. Ekaluokkalaisen koulureitti kannattaakin käydä yhdessä läpi hyvissä ajoin ennen ensimmäistä koulupäivää. Reitti kannattaa jopa kävellä yhdessä muutaman kerran, jotta lapsi varmasti muistaa kaikki reitin tarkkaavaisuutta vaativat vaaranpaikat.

Varmista, että lapsi tietää, kuinka liikennevaloissa toimitaan. Korosta, että punaisen valon palaessa ei lähdetä ylittämään tietä, vaikka kaverit jo huiskuttaisivatkin toisella puolella katua. Myös oikea ja vasen menevät pienellä lapsella helposti sekaisin. Käytä neuvoessasi mahdollisimman helppoja ohjeita, jotka lapsi varmasti ymmärtää. Käytä apuna esimerkiksi Liikenneturvan Turvapupu-sivustoa.

Muistuta, ettei liikenne ole leikkipaikka. Palloleikit ja hipat tulee säästää koulun pihalle. Korosta lapselle, ettei hän saa lähteä toilailemaan liikenteessä, vaikka kaverit saisivatkin typeriä päähänpistoja.

Hanki lapselle tarvittavat turvavälineet. Jos lapsi on kyllin vanha kulkemaan kouluun pyörällä, tee selväksi, että pyöräilykypärä pysyy päässä aina, kun lapsi kiipeää fillarin selkään. Käy myös tarkasti läpi pyöräilyyn liittyvät liikenneohjeet ja harjoittele pyöräilemistä lapsen kanssa aktiivisesti.
Syksyn tullen varmista lapsen näkyvyys heijastimin ja vaatteisiin ommeltavin heijastinnauhoin.

Asuinalueet pyritään pääasiallisesti suunnittelemaan niin, että ne olisivat lapsille turvallisia liikkua. On kuitenkin täysin mahdollista, että ympäristöstä löytyy täysin älyttömältä tuntuvia liikenneratkaisuja ja vaaranpaikkoja. Jo rakennettujakin alueita voidaan parantaa lasten turvallisuuden kannalta. Oma aktiivisuus kannattaa: Epäkohtien tai puutteiden osalta kannattaa ottaa yhteyttä kunnan tekniseen toimeen.

Lue lisää:

Turvapupu – Liikenneturvan oma sivusto pienille lapsille

Suomen Poliisi – Koululaiset liikenteessä

Liikenneturva – Liikennekasvatusmateriaalia eri ikäisille ja opettajille