Pitkä kotiäitiys puhuttaa Vauva-lehden keskustelupalstalla. Keskustelua käydään siitä, mitä pitäisi ajatella naisesta, joka jää pysyvästi kotiin, mitä pysyvä kotona olo aiheuttaa ja voiko kotiäitiys olla unelma-ammatti.

Laiskuutta vai unelmien toteuttamista?

Moni Vauva-lehden keskustelija myöntää, että jos se olisi taloudellisesti mahdollista, he jäisivät mielellään pysyvästi kotiin. Työelämän oravanpyörä, kiire ja stressi ei kiinnosta, ja kotona ollessa voisi toteuttaa itseään, harrastaa ja tehdä juuri niitä asioita, joista nauttii. Jotkut myös kannattavat perinteisiä perhearvoja, joissa naisen paikka on kotona.

”Minä voisin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi ja puutarhassa puuhaavaksi, jos olisi varaa. Leipoisin ja kokkaisin, tekisin käsitöitä ja tosiaan keväästä syksyyn möyryäisin kädet kyynärpäitä myöten mullassa!”

”Mua ei kiinnosta työnteko yhtään eikä se karsee oravanpyörä. Oon myös sen verran “vanhanaikainen” että mielestäni miehen kuuluu elättää perhe ja naisen huolehtia kotitöistä.”

Toiset taas eivät voisi kuvitellakaan jäävänsä pysyvästi kotiin. Työ on mielenkiintoista, sen kautta saa aikuiskontakteja, ja kotona ollessa tekeminen yksinkertaisesti loppuisi. Moni keskustelija pohtii etenkin sitä, miten kouluikäisten lasten äiti saa päivänsä kulumaan yksin kotona ollessaan. Jotkut pitävät kotiäitejä myös yksinkertaisesti laiskoina, jotka eivät vain viitsi mennä töihin.

”En mä kyllä itse kykenisi. Kyllästyisin olooni, olen liian seurallinen siihen. Ei ainakaan Suomessa, koska täällä ei juuri kotiäitejä ole, mitä sitä tekis kaiket päivät.”

”Askarruttaa, että jos heittäytyy kotiäidiksi niin mitä kotiäidit ovat sitten suunnitelleet tekevänsä, kun lapset ovat kouluikäisiä tai aikuisia? Hengailee kotona?… Minusta on ainakin mukava tehdä töitä ja olla päivä muiden aikuisten kanssa. Jaksaa sitten ehkä paremmin olla kaiken muun vapaa-ajan lasten kanssa kuin jos olisi niiden kanssa 24/7.”

Seurauksena yksinäisyys ja ero?

Keskusteluissa pohditaan myös pitkän kotiäitiyden seurauksia. Eräs keskustelija kertoo todenneensa, että monet pysyvästi kotiin jääneet äidit ovat lopulta masentuneet pitkän kotona olon seurauksena. Moni myös kärsii yksinäisyydestä. Keskustelijat pohtivat lisäksi, voiko kotiäitiys johtaa avioeroon naisen muuttuessa tylsäksi keskustelukumppaniksi aikuiskontaktien puutteessa.

”Monet miehet on tympääntyneet kotona oleviin vaimoihinsa… Mietipä itse, muuttuisiko suhtautuminen mieheesi jos hän olisi aina kotona odottamassa kun tulet töistä, hänelle sinä saattaisit olla päivän ensimmäinen aikuinen jolle voi puhua muutakin kuin guguu gägää älä tule paha kakku. Varmasti voisi tympäistä.”

Keskusteluissa muistutetaan myös, että pitkäksi ajaksi kotiin jäävän äidin tulevaisuus on hyvin turvaton eron tapahtuessa. Eläkettä ei kerry kotona olosta ja nainen on usein taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Yksityisellä eläkevakuutuksella ja omilla säästöillä taloudelliset riskit voi kuitenkin minimoida.

Yhteiskunnan kannalta moni pitää kotiäitiyttä ongelmallisena, sillä etenkin jos nainen on korkeasti koulutettu, koulutukseen käytetyt resurssit menevät hukkaan. Kotiäiti ei myöskään ole yhteiskunnallisesti tuottava, mutta käyttää kuitenkin monia julkisia palveluja.

Toisaalta kotiäiti saattaa tehdä paljon esimerkiksi järjestö- ja vapaaehtoistyötä, jolloin hän on omalta osaltaan kantamassa kortensa kekoon yhteisen hyvinvoinnin  hyväksi. Tämä työ saattaa olla etenkin pitkällä tähtäimellä jopa tuottavampaa kuin pienipalkkainen kokopäivätyö.

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva

Vauva.fi/keskustelut: Miten suhtautuisit naiseen joka jää kotiäidiksi loppuelämäkseen

Vauva.fi/keskustelut: Äidin pitkä kotonaolo

Hyvätuloisten lisäksi korotus kirpaisee monia keskituloisiakin perheitä. Toisaalta työttömien ja pienituloisten maksut voivat jopa pienentyä.

Maksujen noustessa myös tulorajoja on korotettu, jolloin perhe ei enää päädy niin helposti korkeimpaan maksuluokkaan.

Perheet kipurajoilla maksujen kanssa

Päivähoitomaksujen kasvua sadateltiin jo alkuvuodesta Vauva-lehden viestiketjussa ”Ja taas nousee päivähoitomaksut”.

”Ihan itkettää, mulla jo nyt tekee tosi tiukkaa saada kaikki maksettua. 1500 € nettopalkka ja pelkät kahden lapsen päivähoitomaksut, lainanlyhennykset ja työmatkojen bensakustannukset haukkaa siitä melkein tonnin”, keskustelun avaaja kirjoittaa.

”Vähänpä nuo maksut vieläkin ovat. Mielestäni tuohon voisi tehdä vielä yhden, kalliimman luokan lisää oikein hyvätuloisille”, vastaa eräs.

Esille nousee tuttu teema hoidon suhteellisesta edullisuudesta:

”Tuo päivähoitomaksu on edelleen naurettavan pieni verrattuna siihen, mitä hoito oikeasti maksaa. Myönnän, kirpaisee itseäkin joka kuukausi maksaa kahden lapsen hoitomaksut. Palkasta se on paljon, mutta sitten kun ajattelen sitä mitä sillä saa, ei se niin paljoa olekaan.”

Moni vanhempi miettii keskustelupalstalla myös työnteon kannattavuutta ja arvostelee lasten hoitoon viemistä, jos vanhempi on kotona.

Kansainvälisesti vertaillen kohtuullinen hinta

Maailmalla lasten päivähoitoa järjestetään hyvin erilaisin tavoin. Joissakin maissa on tavallista, että vanhemmat pulittavat lapsensa kokopäivähoidosta jopa yli tuhat euroa kuussa.

”Tuttu maksaa noin 1000 euroa lapsensa päivähoidosta. Asuu UK:ssa. Palkka samaa tasoa kuin minulla. Ja minulla naisten keskipalkka bruttona”, kertoo eräs verkkokeskustelija.

”Suomessa on tosi halpa päivähoito, jonne pääsee aivan liian helposti. Älkää viitsikö valittaa”, säestää toinen.

Toisaalta Euroopassa on esimerkkejä maista, joissa varhaiskasvatus on maksutonta samaan tapaan kuin Suomessa koulu. Tällaista järjestelyä on vaatinut muun muassa Naisasialiitto Unioni.

Päivähoitomaksujen kasvu perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen indeksikorotuksiin. Asiakasmaksuja tarkistetaan joka toinen vuosi, seuraavan kerran vuonna 2012.

Lue lisää:
Vauva.fi/keskustelut: Paivahoitomaksujen korotukset 1.8.2010
Vauva.fi/keskustelut: Jos yhteiskunnasta poistuis subjektiivinen päivähoito-oikeus

Unohda tänä vuonna ne iänikuiset huvi- ja vesipuistot. Ne on koettu jo moneen kertaan ja nielevät vähänkin suuremmalta perheeltä mukavan summan parin tunnin huvittelusta. Myös miniloma laivalla Tallinnaan tai Tukholmaan tuottaa paljon päästöjä, puhumattakaan lentämisestä johonkin kauemmas.

Tarjoa lapsillesi ja itsellesi sen sijaan unohtumattomia elämyksiä, jotka eivät vaadi suuria summia rahaa eivätkä kasvata tuhottomasti ekologista jalanjälkeänne. Kotimaasta ja lähialueelta löytyy valtavasti kohteita, joiden olemassa olosta et välttämättä ole edes tietoinen.

Matkustakaa julkisilla
Jos mahdollista, jättäkää oma auto kotiin ja lähtekää reissuun julkisilla kulkuneuvoilla. Juna tai bussi on ympäristöystävällinen vaihtoehto, ja jo pelkkä matkustaminen voi olla elämys.

Majoittukaa leirintäalueella
Sen sijaan, että majoittuisitte koko porukka hotelliin, hankkikaa teltta ja yöpykää jollain Suomen loistavista leirintäalueista. Lapsillekin on elämys kokeilla välillä telttailua, ja leirintäalueilta löytyy nykyään monenlaisia palveluja. Telttaakaan ei ole pakko ostaa omaksi, vaan sen voi lainata tutuilta tai esimerkiksi Netcycler.fi tai kuinoma.fi -palvelujen lautta.

Grillatkaa ravintolasyömisen sijaan
Vaikka ravintolasyöminen voi lomalla olla mukavaa vaihtelua, tulee se vähänkin pidemmällä lomalla kalliiksi. Ostakaa sen sijaan ruuat kaupasta ja grillatkaa leirintäalueella. Omien eväiden syöminen tulee muutenkin edullisemmaksi ja usein myös terveellisemmäksi kuin ravintolaruoka.

Retkeilkää luonnossa
Suomi on täynnä hyviä luontokohteita , joissa voi retkeillä koko perheen voimin. Luonnossa liikkuminen on täysin ilmaista eikä kuluta luonnonvaroja, kunhan muistatte kerätä roskat mukaanne. Vinkkejä hyvistä retkikohteista ja ekologisesta retkeilystä löytyy luontoon.fi-palvelusta.

Tutustukaa linnoihin
Suomessa on monia linnoja ja kartanoita, jotka tarjoavat elämyksiä sekä lapsille että aikuisille. Monet ovat ilmaisia tai kohtuuhintaisia, ja vierailuun voi yhdistää myös picnic-retken linnan tai kartanon pihalla.

Tehkää retki majakkasaarelle
Saaristosta ja mereltä löytyy monia hienoja majakoita, joissa osassa voi myös yöpyä. Kauniina kesäpäivänä retki majakkasaarelle on varmasti elämys.

Tehkää melonta- tai kanoottiretki
Melonta- ja kanoottiretket sopivat myös lapsille, jotka ovat uimataitoisia. Perustiedot ja oikea tekniikka on hyvä hankkia kurssilla, jotta osaa toimia myös yllättävissä tilanteissa. Kajakkeja ja kanootteja voi vuokrata kohtuulliseen hintaan, joten vesille pääsee melko pienellä rahasummalla.

Vierailkaa maatilalla
Maatilavierailu on lapsille ja monille aikuisillekin jotain ennen kokematonta. Lasten on hyvä nähdä, mistä ruoka oikeasti tulee, ja samalla he pääsevät tutustumaan erilaisiin eläimiin. Voitte päästä myös tutustumaan maatilan töihin. Suosikaa erityisesti luomutiloja, ja samalla voitte hankkia ruokatarpeita kotiin viemisiksi.

Lisää vinkkejä kotimaan matkailuun:

Matkailu kotimaassa.fi

Matkaopaslehti.fi/Kotimaa

Rantapallo.fi: Suomen matkailu

Visit Finland

Ekomatkailu.fi

Uusi Musta, Matkavinkki: Porvoo, Helsinki (matkavinkki-sarjaan tulossa myös artikkeleita muista Suomen kaupungeista)

Vauva-lehden keskustelupalstalla tivataan päiväkodin työntekijöiltä vastausta, miksi kuusivuotiaan on pakko yrittää nukkua päiväkodissa päiväunet. Unen saannista illalla ei tahdo tulla mitään, mikä sekoittaa perheen rytmejä.

”Oman pk:ni puolesta voin vaan vastata, että ei todellakaan pakoteta ketään nukkumaan. Mitenhän se edes onnistuisi? Lepoa on se tunti, pakonkin sanelemista syistä”, vastaa eräs kirjoittaja.

”Monet sellaiset lapset, jotka eivät nuku tai edes lepää (ja jäävät iltapäiväksi hoitoon), ovat kyllä päivän loppumetreillä aivan hysteerisen ylikierroksilla”, sanoo toinen päiväkodissa työskennellyt.

Vanhemmat neuvovat toisiaan, että päiväkodin nukutuskäytännöistä kannattaa ottaa selvää jo päivähoitopaikkaa haettaessa.

”Jos tuot lapsesi kotisi ulkopuolelle hoitoon, sinun pitää osata varautua siihen, että asiat menee toisin kuin haluat. Päiväkoti on laitos ja hoito sen mukaista.”

Onko lapsella oikeus lomaan?

Alle kouluikäisten kesäloma-asia on noussut viime aikoina esille muun muassa Anna-lehdessä ja viimeksi Helsingin Sanomissa juhannusviikon tiistaina. Päivähoidon järjestäjät kauhistelevat, että osa vanhemmista pitää lapsiaan hoidossa ilman minkäänlaista vuotuista taukoa. Syynä voi olla esimerkiksi vanhemman kesäopiskelu, mutta myös vanhempien omat loma-aktiviteetit, joihin lapsi ei mahdu.

Osa vanhemmista kokee alentavana, että päiväkodin henkilökunta kaitsee heitä tällaisessa asiassa. Monet myös huomauttavat, että vanhempaa on kohtuutonta syyllistää, jos tämä joutuu viettämään kesän esimerkiksi määräaikaisessa työssä tai jos lomaa ei ole ehtinyt kertyä.

”Pitäisiköhän miettiä ennemminkin sitä, että pääkaupunkiseudulla on paljon pätkätöitä, kesätöitä, vaihdetaan/saadaan työpaikka, opiskelijoita, työttömiä kursseilla ilman päivänkään lomaa koko kesänä jne.”, tiivistää eräs verkkokeskustelija.

”Ennen lapset laitettiin mummolaan koko kesäksi. Tulee ihan mukava mielikuva. Mutta todellisuus voi olla toisenlainenkin – yksinäinen lapsi sai pärjätä kesän miten parhaaksi katsoi”, muistelee toinen.

Myös Helsingin Sanomien kolumnisti Laura Koljonen kannustaa vanhempia huolehtimaan kesällä omasta rentoutumisestaan ja vaikka kärräämään lapset maalle, jos sellainen mahdollisuus on. ”Lapsi ei mene rikki siitä, ettei sillä ole joka päivä järjestettyä ohjelmaa. Aikuinen sitä vastoin menee epäkuntoon, jos ei koskaan lepää.”

– Juhannus edustaa suomalaisille jonkinlaista ideaalia olotilaa, saa olla yhdessä ja levätä ja rentoutua, mutta myös puuhailla, sanoo liiton tutkimuspäällikkö Sami Tuurna.

Lapsiperheiden juhannuksenviettotavoissa näkyvät perinteikkäät ja rauhalliset valinnat, kuten maaseudulla tai kotona oleminen. Peräti yli puolet tunnustautuu juhannusihmisiksi. Kaikilla lapsiperheillä ei ole käytettävissä vapaa-ajan-asuntoa tai halua matkustaa sinne: muuhun väestöön verrattuna mökki ja sauna mainitaan juhannuksen yhteydessä jonkin verran harvemmin.

Ulkomaille suuntaa juhannuksena vain kolmisen prosenttia suomalaisista.

”Miksi juhannus on pakkomielle?”

Vauva-lehden keskustelupalstoilla on puhuttu kiivaasti juhannuksenvietosta. Osaa perheellisistä risoo juhannukseen liittyvä pakkokiva.

”Mä en kestä enää yhtään kysymystä ’mitä teette juhannuksena’. Me ollaan kotona ja se on meille ihan ok! Mikä ihme siinä on että kaikkien mielestä juhannuksena on pakko tehdä jotain, lähinnä mökkeillä tms. Ollaan ihan puhki vuoden työrupeamasta ja loma alkaa vasta heinäkuun puolella, minä en ainakaan jaksa lähteä mihinkään enkä tehdä mitään. Kaupungissa ja kotona on ihan hyvä olla”, purkautuu eräs vanhempi.

”Siinä on yksi ylimääräinen vapaapäivä, ei ihmeempää, todellakaan ei kiinnosta lähteä ruuhkassa ajelemaan jonnekin mökille kökkimään hyttysten syötävänä. Kaupungit on parhaimmillaan juhannuksena”, säestää toinen.

Vihamielinen tai välinpitämätön suhtautuminen juhannukseen ei aivan saa tukea tuoreesta juhannustutkimuksesta. Juhannus on suomalaisille yleensä mieluinen juhla, joka saa kouluarvosanan 7,92. Jopa 36 prosenttia suomalaisista antaa juhannukselle arvosanan 9 tai 10, kun vapun kohdalla näin tekee vain 15 prosenttia. Ainoastaan neljä prosenttia lapsiperheisiin kuuluvista ei haluaisi viettää juhannusta lainkaan.

Sukulaisjuhannuksen vaihtoehtoja ovat esimerkiksi leirintäalueiden, matkailumaatilojen, seurakuntien ja muiden tahojen järjestämät juhannusjuhlat. Vinkkejä on koottu muun muassa Rantapallo.fi-sivustolle.

”Juhannus on minulle painajainen”

Eräs äiti miettii, miten kieltäytyä mökkijuhannuksesta miehen sukulaisten parissa. Parina aiempana vuonna koko juhla on mennyt holtittomaksi alkoholin juomiseksi, mitä hän ei haluaisi lapsilleen näyttää.

”Ei ole kohtuullista esittää ehtoja, miten muut ihmiset saavat juhannustaan viettää! Mutta teidänhän ei ole mikään pakko mennä viettämään juhannusta sukulaisten luokse”, toinen kirjoittaja ohjeistaa. ”Mieluummin sitten vaikka kahden lapsen kanssa, jos ei muita vaihtoehtoja olisi.”

”Lapsen kanssa kahdestaankin pystyy viettämään mukavan juhannuksen. Niin mekin todennäköisesti teemme juhannuksena, että vietetään koko perhe yhteistä aikaa, grillataan, saunotaan, ulkoillaan ym. Joskus sisar perheineen on tullut päiväksi kyläilemään. Tällainen juhannus on lapsille kiva, ja jos on hyvä ilma, ollaan autolla lähdetty uimarannalle päiväksi, kun omaa mökkiä ei ole”, kolmas keskustelija kannustaa.

Lue lisää:
Vauva.fi/keskustelut: Ollaanko luusereita, kun vietetään juhannus kotona ilman vieraita?
Helsinki.fi: Juhannus Helsingissä
Matkaopaslehti.fi: Näin vältät juhannusruuhkat
Meidän perhe -lehti: Perheellisen juhannustaiat

Alle puolivuotiaita on yleensä jäänyt hoitamaan isä. Imetyksessä on menetelty vaihtelevasti. ”Kaikki on sujunut hyvin ja imetyskin jatkunut sinne vuoden ikään. Minun työpäiväni ovat olleet 4–7 tunnin mittaisia, tuo aika sisältää siis myös työmatkat”, kertoo eräs äiti.

”Olin vallan tyytyväinen siihen, että imetin aamuisin ja iltapäivisin, iltaisin ja joskus myös öisin. Päivällä ei ollut maitoa niin että olisi mitenkään tuntunut pahalta tai tarvinnut pumpata (tai voinut pumpata), mutta illoiksi sitä kyllä riitti ilman minkäänlaisia ongelmia”, kertaa toinen. Äidin imetys tyssäsi kylläkin seitsemään kuukauteen pahojen niskavaivojen vuoksi.

Monet keskustelijat korostavat, miten mukava tilaisuus kotiin jääminen on ollut isille. ”Riippuu tosi paljon molempien työkuvioista, kumman kannattaa jäädä kotiin. Meillä molemmat haluavat olla kotona ja työkin on aika samanlaista”, yksi verkkokeskustelijoista summaa.

Eri maissa hyvinkin lyhyitä äitiyslomia

Maailmalla on monenlaisia malleja äitiyslomien järjestämisessä ja kestossa. Verkkokeskustelijat nokittavat toisiaan siitä, missä maissa ja millä hoitoratkaisuilla lapsista kehittyy selväjärkisimpiä.  ”Maailma on täynnä maita ja paikkoja, missä jo vauvat laitetaan päivähoitoon, mutta kumma kyllä, kusipäänuoret tulevat Suomesta edelleen”, toisen viestiketjun kirjoittaja pamauttaa.

”Ennen vanhaan vauvoja on Suomessakin laitettu hoitoon aika yleisesti. Ja täällä Keski-Euroopassa, jossa äitiysloma kestää 3 kk synnytyksen jälkeen, on erikseen crèchet, johon laitetaan vauvaikäiset hoitoon, ja maternellet, johon menevät kotiäitien lapset kolmivuotiaina opettelemaan sosiaalisia taitoja”, kertoo ulkosuomalaisäiti.

Keskustelija otsikolla Mun lapsi hoidossa 3 kk ikäisestä lähtien kirjoittaa: ”Asun Keski-Euroopassa ja olen leski. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Tällä hetkellä lapsi on 7-vuotias, eikä mitään merkkejä kehityshäiriöistä. Hän on ihan normaali lapsi. Imetin aamuisin, ruoka-tunnilla (työpaikka ja tarha lähellä toisiaan) sekä iltaisin. Väliaikoina tarhassa antoivat maitoa nokkamukista, koska lapsi ei suostunut juomaan tuttipullosta. Aamu-iltaimetystä jatkoin kahden vuoden ikään asti.”

Myös esimerkiksi Yhdysvalloissa äitiyslomat ovat varsin lyhyitä ja lisäksi tuettomia. Lain takaama äitiysvapaa on vain kuusi viikkoa, ja päiväkodeissa on yleisesti ryhmiä jo alle kaksikuisille vauvoille.

Suomen erityispiirteitä ovatkin muun muassa osa-aikatöiden vähyys ja työpaikkojen imetysmahdollisuuksien heikkous. Perheiden on usein pakko valita täyden kotihoidon ja täyden päivähoidon välillä.

Kun ammatti vaatii pikaista paluuta

Verkkokeskusteluissa mietitään myös, millaisissa ammateissa äiti on niin korvaamaton, että hänen on palattava nopeasti töihin. Esille nousevat muun muassa erikoistuvat lääkärit, projekti- ja apurahatutkijat, yrittäjät sekä kansanedustajat ja ministerit. Toisinaan äidin on palattava pikaisesti työpaikalle tienaamaan.

Julkisuudessa on viime aikoina mietitty muun muassa golfari Minea Blomqvistin ja puoluesihteeri Taru Tujusen vauvalomia. Blomqvist palasi kilpakentille jo reilut kaksi kuukautta keisarileikkauksensa jälkeen. Poikavauva kulkee mukana turnauksissa lähisukulaisten hoivissa, golfari kertoo verkkosivuillaan.

Kokoomuksen puoluesihteeri Tujunen saa syyskuussa esikoisvauvan ja on jo kertonut aikovansa palata töihin vuodenvaihteessa. Pikaista paluuta motivoivat keväällä järjestettävät eduskuntavaalit.

Perhevapaiden käyttö äitikeskeistä

Äitiysvapaa alkaa Suomessa 30–50 päivää ennen laskettua aikaa ja päättyy vauvan ollessa kahden tai kolmen kuukauden ikäinen. Siitä eteenpäin vapaa jatkuu vanhempainvapaana, jonka voi käyttää kumpi tahansa vanhemmista. Vanhempainrahakauden päättyessä vauva on yleensä noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Oikeus kunnalliseen päivähoitoon alkaa vanhempainrahakauden päätyttyä.

Useimmissa perheissä kotona oloa jatketaan vielä hoitovapaan turvin. Hoitovapaalta äiti tai isä voi palata vanhaan työhönsä vielä, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Yli 90 prosenttia kaikista vanhempainrahapäivistä käyttävät äidit, ja vielä hoitovapaavaiheessakin koteja hallitsevat äidit, vaikka imetys usein päättyy.

Joskus kuitenkin tulee tilanteita, että Kelan päätökset tuntuvat mielivaltaisilta ja yksittäinen tulkinta sakottaa perheen kassaa tuntuvasti. Näin kävi esimerkiksi espoolaisperheelle, joka suunnitteli hankkivansa toisen lapsen pari vuotta esikoisen jälkeen.

Siirtymä hoitovapaalta äitiysvapaalle epäonnistui

Nykyisen lainsäädännön mukaan vanhempainpäivärahan voi saada edellisen päivärahan perustana olleen työtulon mukaan, jos perhe saa kaksi lasta perättäin kolmen vuoden sisällä. Espoolaisperhe alkoi odottaa toista lasta yli vuotta toivottua myöhemmin, mutta perhe laski silti äidin voivan jäädä uudelle ansiosidonnaiselle äitiysvapaalle suoraan esikoisen hoitovapaalta.

Ongelmaksi muodostui kuukauden työssäoloehto. Äidin olisi täytynyt olla työssä lastenhoitojaksojen välillä kuukauden verran. Työnantajan ei kuitenkaan olisi ollut pakko ottaa äitiä töihin, koska tämä oli ilmoittanut palaavansa vasta ensimmäisen lapsen täytettyä kolme. Sijainenkin oli palkattu koko ajaksi. Toisaalta uusi äitiysvapaa oli lain mukaan aloitettava alle kuukauden päästä esikoisen kolmivuotispäivästä.

– Lopputulos oli minimiäitiyspäiväraha ja tuhansien eurojen menetys tilanteessa, jossa emme itse olisi millään voineet täyttää ansiosidonnaisen vaatimuksia, perheen isä harmittelee reilun vuoden takaista tilannetta.

Yksinhuoltajalle kallis lasku Kelan virheen vuoksi

Toisessa tapauksessa helsinkiläisäidin hermoja rassasi Kelan menettely yksityisen hoidon tukeen liittyvässä asiassa. Perheen vanhempi lapsi oli aloittamassa esikoulun yksityisessä päiväkodissa samaan aikaan, kun esiopetus tuli Suomessa maksuttomaksi.

Äiti sai kolme erilaista laskelmaa kolmelta eri Kelan virkailijalta. Kaikissa vanhempien osuus päivähoitomaksusta oli kasvanut eikä suinkaan pienentynyt. Lisäksi saman päiväkodin eri perheet olivat saaneet täysin toisistaan poikkeavia maksupäätöksiä.

– Minulle vastattiin vain, että tietokoneemme on tehnyt tällaisia päätöksiä, ei ole meidän syymme.

Tilanne ratkesi ja perheet saivat oikeansuuruiset maksupäätökset vasta, kun vanhemmat uhkasivat kertoa kokemuksistaan paikallislehdelle.

Sama äiti sai myöhemmin avioeronsa jälkeen Kelalta neuvon, että voisi saada yksinhuoltajakorotusta nuoremman lapsensa yksityisen hoidon tukeen. Tukea maksettiin 11 kuukauden ajan, kunnes paljastui, että Kela oli laskenut perheen ruokakuntaan myös ex-puolison. Tukea oli siis maksettu perusteettomasti Kelan oman virheen vuoksi. Nyt se vaati maksettua summaa takaisin ja uhkasi jopa pidättää yksinhuoltajan saamat lapsilisät.

– Maksoin täysimääräisesti vaaditut noin 700 euroa, mikä todella vaikeutti suuresti taloudellista tilannettani. Kela suostui ainoastaan siihen, että sain maksaa summan kolmessa erässä, äiti kertoo.

Myytit valtionvirastosta elävät sitkeästi

Kela on itse koonnut toimintaansa liittyviä uskomuksia ja myyttejä toukokuussa ilmestyneessä Elämässä-asiakaslehdessään. Kelan on muun muassa väitetty naittavan samassa asunnossa asuvat kaksi ihmistä, jotta näille ei tarvitsisi maksaa työmarkkinatukea.

Kela muistuttaa, ettei se pyri säästämään etuuksien määrässä. Etuudet pohjautuvat voimassa olevaan sosiaalilainsäädäntöön, joka sinänsä on monimutkaista ja peräisin eri aikakausilta. Kokonaisuutena suomalaiset luottavat Kelaan, ilmenee laitoksen Elämässä-lehdestä 4/2009 (pdf-dokumentti).

Lehden mukaan kotihoidon tuen kuntalisään liittyviä ehtoja pyritään kaupungissa yksinkertaistamaan kautta linjan.

Kuntalisää maksetaan, jottei päivähoito kuormitu

Koko maassa kunnat tukevat lasten kotihoitoa hyvin vaihtelevasti. Aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 2007 kotihoidon tuen kuntalisää maksettiin 65 kunnassa, joissa asui lähes puolet Suomen väestöstä. Kelan kautta maksetaan tällä hetkellä 37 kunnan kuntalisää kotihoidontukeen.

Tutkimuksen perusteella lisän ensisijaisena tavoitteena näytti olevan vanhemman, yleensä äidin, työhön paluun myöhentäminen ja sitä kautta päivähoidon kysynnän hillitseminen. Vanhemman työssäkäyntiin liittyviä ehtoja oli asettanut 45 prosenttia kuntalisäkunnista.

Kelan myöntämässä kotihoidon tuessa työssäkäyntiin liittyviä ehtoja ei ole. Edellytyksenä on ainoastaan, että perheessä on alle 3-vuotias lapsi, joka ei käytä kunnallista päivähoitoa.

Aiheuttaako kotihoidon tuki syrjäytymistä?

Sosiaalipolitiikan tutkija Tapio Rissanen esitti tänä keväänä Tampereen yliopiston lehdessä Aikalaisessa, että kotihoidon tuki syrjäyttää osan naisista työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Tutkijan mukaan huomattava osa kotihoidon tuen käyttäjistä palaa työmarkkinoille työttöminä. Paluu työelämään on sitä vaikeampaa, mitä pidempään tukijakso on kestänyt. Pitkään tukea käyttäneistä yli 40 prosenttia päätyy työttömäksi, ja suurella osalla heistä työttömyys jatkuu useita vuosia.

Ratkaisuksi Rissanen esittää tukiajan lyhentämistä ja tukiehtojen muuttamista äitien syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Harmillinen puoli on, että Suomessa on varsin suppeat osa-aikatyön markkinat. Aiheesta on käyty keskustelua Aikalaisen verkkosivuilla ja esimerkiksi Keskisuomalaisen keskustelupalstalla.

Aikalaisen mukaan perheistä yli 80 prosenttia käyttää kotihoidon tukea ainakin hetken. Isiä käyttäjistä on vain 4 prosenttia.

Työtuntuman ylläpitämistä hoitovapaalla edistävät juuri Hämeenlinnan kaltaiset ratkaisut, joissa vanhemmat voivat mahdollisimman joustavasti yhdistää lastenhoidon ja osittaisen työnteon.

Lue lisää:
Vauva.fi/keskustelut: Lasten kotihoidon tuesta

Vauva.fi/keskustelut: Kertokaapa että miten se kotihoidon tuki muka syrjäyttää?

Alan uranuurtaja maassamme on Kuntoklubi Gymi, jonka toiminta laajenee syksyllä yhdestä toimipisteestä kolmeen. Kaikki sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Me Naisten mukaan kausikortti paikassa maksaa 225–270 euroa iästä ja lajista riippuen.

Jokaiselle sopiva laji, salit mainostavat

Gymin toimitusjohtaja Christina Nurmi luettelee lasten kuntosalin hyötyjä verrattuna perinteisiin urheiluseuroihin. Seurat toimivat vapaaehtoistyöllä, minkä vuoksi valmennuksen taso on vaihtelevaa. Yksityisellä puolella on enemmän vaihtoehtoja, kun taas seuratoiminta keskittyy lahjakkuuksien valmentamiseen, Nurmi sanoo Me Naisissa.

Ensimmäisen lasten kuntoklubin tulo uutisoitiin pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa, jonka verkkosivuilla se herätti myös jonkin verran keskustelua.

Lasten ohjattuja tunteja on tullut myös tavallisten, aikuisten kuntosalien valikoimaan. Esimerkiksi SATS-kuntosaliketju tarjoaa jo nelivuotiaille leikkimielistä jumppatuntia Helsingissä ja Vantaalla. 14 tunnin kurssi maksaa salin jäsenten lapsille 95 euroa ja ei-jäsenten lapsille 145 euroa. Vastaavia vaihtoehtoja on myös muun muassa Elixialla.

Mistä liikunnan pitäisi tulla?

Lasten liikuntamäärät laahaavat jatkuvasti jäljessä suosituksista. Asiaan yritetään tarttua myös kouluissa, sillä juuri valmistunut esitys perusopetuksen tuntijaoksi sisältää reippaan lisäyksen liikuntatunteihin. Esityksen toteutuessa liikunnan yhteistä tuntimäärää lisättäisiin neljällä vuosiviikkotunnilla, joista yksi sijoittuu vuosiluokille 1–2, yksi vuosiluokille 3–6 ja kaksi vuosiluokille 7–9.

Kenen tehtävä on liikuttaa lapsia, ja miten lapset saataisiin liikkumaan enemmän? Estävätkö vanhemmat spontaania liikkumista suojelemalla lapsia liikaa? Onko suurin merkitys sittenkin kaupunkirakenteella, joka joko mahdollistaa tai estää lasten vapaita leikkejä?

Lue lisää:
Vauva.fi/keskustelut: Hyvä ikä aloittaa kuntosaliharjoittelu?
Perhe.fi/artikkeli: Nuori kuntosalilla

Suurin osa kesätyöpaikoista on jo täytetty, mutta työ- ja elinkeinotoimiston sivuilta löytyy edelleen satoja avoimia kesätyöpaikkoja. Moniin vaaditaan ammatillinen koulutus tai alan opintoja, mutta myös lukiolaisille sopivia työpaikkoja löytyy vielä.

Ensimmäiseksi yhteyttä työ- ja elinkeinotoimistoon

Töitä hakiessa ensimmäinen paikka, johon kannattaa olla yhteydessä, on työ- ja elinkeinotoimisto. TE-toimisto auttaa työnhaussa, ammatinvalinnassa ja työmarkkinatuen hakemisessa. TE-toimistoilla on myös velvollisuus tarjota kaikille alle 25-vuotiaille kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta työtä, koulutusta, työharjoittelua tai apua työnhakuun, urasuunnitteluun ja ammatinvalintaan.

Valmistumisen jälkeen ja mielellään jo ennen sitä kannattaa heti olla aktiivinen työnhaussa eikä jäädä kotiin lomailemaan. Työnhaku nimittäin vaikeutuu mitä pidempään kotona lorvii. Oma aktiivisuus on valttia, ja työnhaussa kannattaa olla kärsivällinen. Myös työhakemuksiin ja CV:hen kannattaa panostaa. Nuorisojärjestö Allianssin sivuille on koottu neuvoja nuorten työnhakuun sekä linkkejä avointen työpaikkojen etsintään.

Sanssi-kortista apua nuorten työllistymiseen

Oman alan töitä etsiville nuorille apuna voi olla joitakin viikkoja sitten käyttöön otettu Sanssi-kortti, jonka saa työ- ja elinkeinotoimistosta. Sanssi-kortin voi saada alle 25-vuotias työnhakijaksi rekisteröitynyt nuori tai yli 25-vuotias vähintään puoli vuotta työttömänä ollut.

Sanssi-kortin avulla työnantaja saa tukea nuoren työllistämiseen. Kortti on saanut TE-toimiston mukaan hyvää palautetta ja kortin toivotaan edistävän nuorten työllistymistä. Kortti kelpaa sekä vakituisiin ja määräaikaisiin työsuhteisiin että oppisopimuskoulutukseen.

Vapaaehtoistöistä arvokasta työkokemusta

Jos töitä ei kaikesta huolimatta tunnu löytyvän, ei kannata jäädä sohvalle makaamaan, vaan käyttää aika muulla tapaa hyödyksi. Hyvä vaihtoehto on vapaaehtoistyö joko ulkomailla tai Suomessa. Esimerkiksi Allianssi järjestää nuorille vapaaehtoistyömahdollisuuksia ympäri maailmaa.

Myös suomalaiset järjestöt tarvitsevat usein vapaaehtoisia, joten kannattaa soittaa itseä kiinnostavaan järjestöön ja tarjota työpanostaan. Myös vapaaehtoistyö voi antaa arvokasta työkokemusta, jota myöhemmät työnantajat arvostavat. Järjestöistä saattaa aueta myös tilaisuus palkalliseen harjoitteluun tai vakituisempaan työhön.

Myös opiskelu voi olla varteenotettava vaihtoehto. Kesäyliopistot, avoimet yliopistot, kansalaisopistot ja kesälukiot järjestävät kursseja myös kesällä. Joillakin kursseilla hakuaika on jo päättynyt, mutta peruutuspaikkoja kannattaa kysellä.

Peruskoulu loppui, mutta opiskelupaikka jäi saamatta

Suuressa vaarassa syrjäytyä ovat peruskoulun päättävät nuoret, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa. Tällöin kannattaa ehdottomasti ottaa heti yhteyttä opinto-ohjaajaan ja selvittää mahdollisuus esimerkiksi kymppiluokkaan tai hakea opiskelupaikkaa täydennyshaussa.

Jos koulun ovet eivät kuitenkaan aukea, kannattaa yrittää etsiä töitä tai hakeutua esimerkiksi johonkin opistoon opiskelemaan. Pahinta on jäädä kotiin makaamaan. Joka tapauksessa heti syksyn yhteishaussa tai viimeistään seuraavana keväänä kannattaa pyrkiä uudestaan kouluun, sillä ilman minkäänlaista koulutusta syrjäytymisen riski on suuri. Vinkkejä peruskoulun päättävän, mutta ilman opiskelupaikkaa jääneen nuoren vanhemmille on kerätty myös Vauva-lehden keskustelussa.