Kulttuurien yhteentörmäyksestä kertoo muun muassa Ihmisoikeusliiton toukokuussa julkaisema selvitys (pdf-dokumentti), joka käsittelee maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten lähettämistä vanhempien kotimaahan tai toiseen maahan väliaikaisesti kasvatettavaksi tai asumaan:

”Monet maahanmuuttajavanhemmista kokevat suomalaisen kasvatuksen erilaiseksi. Täällä lapset voivat tehdä heidän käsityksensä mukaan mitä haluavat, eikä vanhemmilla ole minkäänlaista auktoriteettia.”

”Erityisesti päihteiden käyttö ja varhaiset ja vapaat sukupuolisuhteet ovat asioita, jotka huolestuttavat vanhempia.”

”[Erään somalitaustaisen perheen] vanhemmat pärjäävät taloudellisesti hyvin Suomessa, mutta he eivät halua, että lapset menevät täällä ’pilalle’.”

Maahanmuuttajataustaisia lapsia lähetetään ulkomaille muun muassa oppimaan omaa kulttuuriaan ja uskontoaan. Toisinaan taustalla on pakkoavioliitto tai ympärileikkaaminen. Ilmiön laajuudesta ei ole tietoa, mutta Ihmisoikeusliiton tutkimuksessa pystyttiin yksilöimään yli 40 tapausta, jotka ovat tapahtuneet 2000-luvulla.

Selvityksessä on haastateltu maahanmuuttajia, maahanmuuttajajärjestöjä ja keskeisiä viranomaisia.

”Vanhemmuuden muutokset stressaavia”

Somalivanhempien kasvatuskokemukset Suomessa poikkeavat usein kotimaan käytännöistä, kertoo toinen, vuonna 2006 julkaistu tutkimusartikkeli. Etenkin somaliäidit kokivat vaikeana, että Suomessa kasvatus on vanhemman henkilökohtaisella vastuulla. Somaliassa se on yhteisöllistä, ja apua saadaan muilta naisilta ja koko suvulta.

Somalivanhempien kokemuksissa korostuu tunne, että heillä on aiempaa vähemmän sananvaltaa perheen asioissa ja että valtio puuttuu kasvatukseen. Tytöillä on täällä paremmat mahdollisuudet kouluttautumiseen ja pärjäämiseen kuin Somaliassa, ja he myös suhtautuvat koulunkäyntiin poikia vakavammin. Somalit ovat Suomessa merkittävä maahanmuuttajaryhmä.

Suomessa turvallista liikkua ja leikkiä

Newsweek rankkasi Suomen tarjoaman koulutuksen maailman parhaaksi. Elämänlaatu oli arvioiduista maista neljänneksi paras, ja sen mittareina käytettiin muun muassa tasa-arvoa ja väkivaltarikoksia.

Monet ulkomailla asuneet arvostavat Suomea maana, joka on turvallinen lapsille. ”Mahdollisuus päästää lapset ulos leikkimään vartioimatta”, mainitsi nimimerkki Elämänlaatu kohdallaan Helsingin Sanomien verkkokeskustelussa luetellessaan asioita, joita ei muualla saa.

Helsinki on maailman neljänneksi turvallisin kaupunki, listaa puolestaan Expat Info Desk esitellessään ulkomaille muuttavien lapsiperheiden parhaita kohdemaita. Kaupunkivertailun on tehnyt Mercer Consulting vuonna 2008.

Koulussa tehokasta mutta ankeaa

Suomessa viime vuoden viettänyt yhdysvaltalaisäiti arvioi, että suomalaisessa koulussa kyllä oppii tehokkaasti, mutta viihtyminen on heikompaa. Hänen poikansa kävi peruskoulun viidettä luokkaa englanninkielisessä opetuksessa pääkaupunkiseudulla.

– Opettajat saattoivat vain lukea suoraan kirjasta ja suuttuivat, jos joku ei ymmärtänyt. Kotiläksyjä oli paljon, eikä niihin saanut juurikaan ohjeita, äiti sanoo.

– Pojallamme oli paineita ja hän alkoi suhtautua kouluun kielteisesti.

Vanhemmilla on itsellään aasialainen tausta ja kokemusta tiukasta, kunnianhimoisesta koulukurista. Sitä vasten amerikkalaisen koulun opetussisällöt tuntuvat liiankin helpoilta. Opettajien ystävällisyys ja lasten viihtyminen koulussa on kuitenkin heille tärkeää.

– Voisiko USA:n ja Suomen kulttuureista yhdistää parhaat puolet, kannustavan oppimisympäristön ja monipuolisen opetussuunnitelman? äiti kysyy.

Amerikkalaisäidin silmään pisti suomalaisten lasten varhainen itsenäistyminen. Koululaiset viettävät iltapäiviä yksinään tai toistensa seurassa, eikä heitä kuljeteta harrastuksiin, kuten Yhdysvalloissa. Suomalaislapset olivat myös yllättävän perillä amerikkalaisista väkivaltaelokuvista ja kirosanoista.

Lisäksi äiti ihmettelee joidenkin suomalaisvanhempien tapaa maksaa lapsille taskurahaa hyvistä koenumeroista.

– Kun yliopistokin on Suomessa ilmainen, miksi lasten koulumenestys on vanhemmille niin tärkeää?

Lue ja keskustele:
Vauva-lehden keskustelualue: Monikulttuuriset perheet
Vauva-lehden keskustelualue: Ulkosuomalaiset äidit
Vauva-lehden keskustelualue: Foreign Mothers in Finland

Tahaton lapsettomuus on joka tapauksessa kova parisuhdekoulu, koska osapuolet joutuvat käymään läpi perimmäisiä arvojaan ja tavallaan valitsemaan joko toisensa tai lapsihaaveen.

Lindforsin mukaan lapsia saaneet suhtautuvat usein lapsettomuuteen turhan ylimielisesti. Lapsettomuus kohtaa joka viidettä paria, joten todennäköisesti jokainen meistä tuntee tällaisen parin – ehkä tietämättä asiasta. Lapsettomuudesta voivat kärsiä myös sinkut tai se voi yllättää toista tai kolmatta lasta yritettäessä.

Elämän suurimpia kriisejä

Lapsettomuus eron syynä on kipeä aihe verkon keskustelupalstoilla. Sen tietää muun muassa nimimerkki Vehnis, joka on kertonut kokemuksistaan Meidän perhe -lehden ja Vauva-lehden keskusteluissa.

”Mieheni tunneside on alkanut rakoilla silloin, kun alettiin tehdä lasta kalenterin kanssa. Eli lapsettomuus, hoidot ja keskenmenot ovat laukaisseet kaiken”, hän kuvaa parisuhteensa ongelmia.

Toinen keskustelija miettii, että ero katkaisisi viisi vuotta kestäneen lapsettomuuden piinan: ”Pääsis pois vaikeesta suhteesta ja lapsettomuuttakaan ei tarttis nyt miettiä.”

Eroperhe-sivuston keskustelussa puolestaan näkyy, että joskus lapsettomuudesta kärsinyt pari eroaa, vaikka lapsi olisi vihdoin saatu alulle. Vuosiakin kestänyt repivä elämänvaihe on syönyt ilon parisuhteesta, ja paineiden purkautuessa liitto romahtaa.

Puolisot eri vaiheissa

Naiset ja miehet käsittelevät raskaaksi tulon epäonnistumista eri tavoin. Anne Lindfors kirjoittaa:

”Naisilla lapsettomuus on jo kuukautiskierron kautta läsnä koko ajan. He saattavat ymmärtää miehensä tukiyritykset väärin ja olettaa, että lapsen saaminen ei olekaan miehelle ollenkaan tärkeä asia. Toisaalta miehen surulle ei välttämättä ole edes tilaa, sillä mitä siitä tulisi, jos molemmat puolisot romahtaisivat yhtä aikaa. Surun eriaikaisuus näkyy myös siinä, että mies tajuaa asian lopullisuuden usein vasta silloin, kun nainen on jo valmis siirtymään eteenpäin.”

Puolisoiden tunteet ja ajatukset voivat kulkea eri tahtiin, Lindfors kuvaa. Toinen voi olla valmis esimerkiksi luovutettujen sukusolujen käyttöön tai adoptioon, toinen ei.

Sukupuolten reagointierot ovat tuttuja myös Vehnis-verkkokeskustelijalle:

”Puhuimme myös vähän keskenmenoistamme. Mieheni sanoi, että hän kokee ja käsittelee ne eri lailla, mutta hän luulee, että tuska on hänellä yhtä kova kun minulla.”

Vertaistuen tai muun avun voimin lapsettomuudesta ja erostakin voi lopulta päästä yli.

”Ehkä saan kuin saankin oman lapsen, jollain lailla. Ehkä se ei ole biologinen, eikä ehkä edes adoptoitu. Ehkä minulle on tarkoitettu joku muunlainen kasvatustehtävä.”

Lue lisää:
Vauva-lehden keskusteluja lapsettomuudesta
Lapsettomien yhdistys Simpukka
Väestöliitto: Lapsettomuus koskettaa aina

Parenting.com on listannut viisi eri ystävätyyppiä, joita jokainen äiti tarvitsee oman henkisen hyvinvointinsa ja arjessa pärjäämisen keskellä. Yhdestä kaverista voi kuitenkin löytyä useampi eri ystävätyyppi, joten  kuuden eri ystävän olemassaolo ei ole välttämätöntä. Parenting.com listaa myös neuvoja, kuinka pitää ystävät ystävinä arjen kiireen keskellä.

Samassa tilanteessa oleva äiti

Samassa elämäntilanteessa oleva ystävä ymmärtää, miksi et voi aina lähteä omiin menoihisi ja kuinka hankalaa lapsenvahdin saaminen voi välillä olla. Samassa tilanteessa olevan äidin kanssa voit keskustella juuri tässä elämänvaiheessa tärkeistä asioista ja luottaa, että toinen ymmärtää. Toista ei myöskään haittaa, jos lapset ovat mukana tapaamisissanne.

Kaverisuhteen säilymiseksi teidän olisi kuitenkin hyvä viettää aikaa joskus myös kahdestaan ilman lapsia. Te molemmat ansaitsette välillä hengähdystauon lapsiperheen arjesta.

Lapseton ystävä

Lapsettoman ystävän kanssa voit keskustella aikuisten asioista. Kannattaa muistaa, ettei äitiys ole suinkaan naisen ainoa rooli, vaan pienen lapsen äidilläkin on hyvä olla myös omaa elämää. Lapsettoman ystävän kanssa tapaamisten sopiminen voi myös olla helpompaa, sillä tämän ei tarvitse miettiä lastenhoitajan saamista tai nukkumaanmenoaikoja.

Säilyttääksesi ystävyyssuhteen lapsettomaan kaveriisi, älä puhu koko ajan pelkästään lapsistasi ja perhe-elämästä. Kuuntele, kysele ja ole kiinnostunut myös ystäväsi elämästä. Vaikka ystäväsi pitäisikin lapsistasi ja olisi kiinnostunut heistä, on oman itsesikin kannalta hyvä puhua välillä muista asioista.

Kaiken kokenut äiti

Kokeneempi ja ehkä hieman vanhempi ystävä on kullanarvoinen tilanteissa, joissa et tiedä kuinka niissä pitäisi toimia. Tämä ystävä on ollut jo samassa tilanteessa ja osaa neuvoa ja rohkaista omaan kokemukseensa pohjautuen.

Kokeneempi äiti todennäköisesti nauttii neuvojen antamisesta, mutta muista myös kiittää häntä niistä. Älä pidä tätä ystävää itsestäänselvyytenä, jolle voi aina soittaa ongelmatilanteissa, vaan kuuntele myös häntä ja hänen ongelmiaan.

Aina tukenasi oleva ystävä

Ystävä, joka on aina valmiina auttamaan riippumatta siitä onko kyse lastenhoidosta, murheiden kuuntelusta tai kaappien siivouksesta, on kullan arvoinen. Hänen apuunsa voit luottaa ja tiedät, että sinulla on aina joku, joka kuuntelee ja tarjoaa apuaan, kun sitä tarvitset.

Jotta ystäväsi ei kuitenkaan kokisi itseään hyväksikäytetyksi, muista tarjota myös vastapalveluksia, arvostaa saamaasi tukea ja kiittää kaikesta avusta. Muista, että ystävyyssuhteet perustuvat vastavuoroisuuteen. Ole  itse ystäväsi tukena silloin, kun tämä tarvitsee sinua.

Tuskallisen rehellinen ystävä

Meidän kaikkien on hyvä kuulla välillä totuus, vaikka se ei olisikaan sitä mitä haluaisimme kuulla. Ystävä, joka välittää niin paljon, että uskaltaa kertoa suoraan ja rehellisesti mielipiteensä, kannattaa pyrkiä säilyttämään. Monille totuudentorvi on oma sisko tai pitkäaikainen lapsuudenystävä. Kannattaa kuitenkin erottaa omilla mielipiteillään jyräävä ja aidosti sinun parastasi ajatteleva ystävä toisistaan.

Vaikka ystävän mielipiteet tuntuvat välillä tuskallisilta kuulla etkä olisi samaa mieltä hänen kanssaan, muista kuitenkin kiittää ystävää tämän rehellisyydestä ja kertoa, että arvostat sitä.

Ystävyyssuhteista keskustellaan myös Vauva-lehden keskustelupalstalla:

Vauva.fi/keksustelut: Miksi naisten otettava lapset ystävätapaamisiin mukaan

Vauva.fi/keskustelut: Eikö oikeasti joku voi olla edes kahta tuntia erossa lapsista

Pitkä kotiäitiys puhuttaa Vauva-lehden keskustelupalstalla. Keskustelua käydään siitä, mitä pitäisi ajatella naisesta, joka jää pysyvästi kotiin, mitä pysyvä kotona olo aiheuttaa ja voiko kotiäitiys olla unelma-ammatti.

Laiskuutta vai unelmien toteuttamista?

Moni Vauva-lehden keskustelija myöntää, että jos se olisi taloudellisesti mahdollista, he jäisivät mielellään pysyvästi kotiin. Työelämän oravanpyörä, kiire ja stressi ei kiinnosta, ja kotona ollessa voisi toteuttaa itseään, harrastaa ja tehdä juuri niitä asioita, joista nauttii. Jotkut myös kannattavat perinteisiä perhearvoja, joissa naisen paikka on kotona.

”Minä voisin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi ja puutarhassa puuhaavaksi, jos olisi varaa. Leipoisin ja kokkaisin, tekisin käsitöitä ja tosiaan keväästä syksyyn möyryäisin kädet kyynärpäitä myöten mullassa!”

”Mua ei kiinnosta työnteko yhtään eikä se karsee oravanpyörä. Oon myös sen verran “vanhanaikainen” että mielestäni miehen kuuluu elättää perhe ja naisen huolehtia kotitöistä.”

Toiset taas eivät voisi kuvitellakaan jäävänsä pysyvästi kotiin. Työ on mielenkiintoista, sen kautta saa aikuiskontakteja, ja kotona ollessa tekeminen yksinkertaisesti loppuisi. Moni keskustelija pohtii etenkin sitä, miten kouluikäisten lasten äiti saa päivänsä kulumaan yksin kotona ollessaan. Jotkut pitävät kotiäitejä myös yksinkertaisesti laiskoina, jotka eivät vain viitsi mennä töihin.

”En mä kyllä itse kykenisi. Kyllästyisin olooni, olen liian seurallinen siihen. Ei ainakaan Suomessa, koska täällä ei juuri kotiäitejä ole, mitä sitä tekis kaiket päivät.”

”Askarruttaa, että jos heittäytyy kotiäidiksi niin mitä kotiäidit ovat sitten suunnitelleet tekevänsä, kun lapset ovat kouluikäisiä tai aikuisia? Hengailee kotona?… Minusta on ainakin mukava tehdä töitä ja olla päivä muiden aikuisten kanssa. Jaksaa sitten ehkä paremmin olla kaiken muun vapaa-ajan lasten kanssa kuin jos olisi niiden kanssa 24/7.”

Seurauksena yksinäisyys ja ero?

Keskusteluissa pohditaan myös pitkän kotiäitiyden seurauksia. Eräs keskustelija kertoo todenneensa, että monet pysyvästi kotiin jääneet äidit ovat lopulta masentuneet pitkän kotona olon seurauksena. Moni myös kärsii yksinäisyydestä. Keskustelijat pohtivat lisäksi, voiko kotiäitiys johtaa avioeroon naisen muuttuessa tylsäksi keskustelukumppaniksi aikuiskontaktien puutteessa.

”Monet miehet on tympääntyneet kotona oleviin vaimoihinsa… Mietipä itse, muuttuisiko suhtautuminen mieheesi jos hän olisi aina kotona odottamassa kun tulet töistä, hänelle sinä saattaisit olla päivän ensimmäinen aikuinen jolle voi puhua muutakin kuin guguu gägää älä tule paha kakku. Varmasti voisi tympäistä.”

Keskusteluissa muistutetaan myös, että pitkäksi ajaksi kotiin jäävän äidin tulevaisuus on hyvin turvaton eron tapahtuessa. Eläkettä ei kerry kotona olosta ja nainen on usein taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Yksityisellä eläkevakuutuksella ja omilla säästöillä taloudelliset riskit voi kuitenkin minimoida.

Yhteiskunnan kannalta moni pitää kotiäitiyttä ongelmallisena, sillä etenkin jos nainen on korkeasti koulutettu, koulutukseen käytetyt resurssit menevät hukkaan. Kotiäiti ei myöskään ole yhteiskunnallisesti tuottava, mutta käyttää kuitenkin monia julkisia palveluja.

Toisaalta kotiäiti saattaa tehdä paljon esimerkiksi järjestö- ja vapaaehtoistyötä, jolloin hän on omalta osaltaan kantamassa kortensa kekoon yhteisen hyvinvoinnin  hyväksi. Tämä työ saattaa olla etenkin pitkällä tähtäimellä jopa tuottavampaa kuin pienipalkkainen kokopäivätyö.

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva

Vauva.fi/keskustelut: Miten suhtautuisit naiseen joka jää kotiäidiksi loppuelämäkseen

Vauva.fi/keskustelut: Äidin pitkä kotonaolo

Hyvätuloisten lisäksi korotus kirpaisee monia keskituloisiakin perheitä. Toisaalta työttömien ja pienituloisten maksut voivat jopa pienentyä.

Maksujen noustessa myös tulorajoja on korotettu, jolloin perhe ei enää päädy niin helposti korkeimpaan maksuluokkaan.

Perheet kipurajoilla maksujen kanssa

Päivähoitomaksujen kasvua sadateltiin jo alkuvuodesta Vauva-lehden viestiketjussa ”Ja taas nousee päivähoitomaksut”.

”Ihan itkettää, mulla jo nyt tekee tosi tiukkaa saada kaikki maksettua. 1500 € nettopalkka ja pelkät kahden lapsen päivähoitomaksut, lainanlyhennykset ja työmatkojen bensakustannukset haukkaa siitä melkein tonnin”, keskustelun avaaja kirjoittaa.

”Vähänpä nuo maksut vieläkin ovat. Mielestäni tuohon voisi tehdä vielä yhden, kalliimman luokan lisää oikein hyvätuloisille”, vastaa eräs.

Esille nousee tuttu teema hoidon suhteellisesta edullisuudesta:

”Tuo päivähoitomaksu on edelleen naurettavan pieni verrattuna siihen, mitä hoito oikeasti maksaa. Myönnän, kirpaisee itseäkin joka kuukausi maksaa kahden lapsen hoitomaksut. Palkasta se on paljon, mutta sitten kun ajattelen sitä mitä sillä saa, ei se niin paljoa olekaan.”

Moni vanhempi miettii keskustelupalstalla myös työnteon kannattavuutta ja arvostelee lasten hoitoon viemistä, jos vanhempi on kotona.

Kansainvälisesti vertaillen kohtuullinen hinta

Maailmalla lasten päivähoitoa järjestetään hyvin erilaisin tavoin. Joissakin maissa on tavallista, että vanhemmat pulittavat lapsensa kokopäivähoidosta jopa yli tuhat euroa kuussa.

”Tuttu maksaa noin 1000 euroa lapsensa päivähoidosta. Asuu UK:ssa. Palkka samaa tasoa kuin minulla. Ja minulla naisten keskipalkka bruttona”, kertoo eräs verkkokeskustelija.

”Suomessa on tosi halpa päivähoito, jonne pääsee aivan liian helposti. Älkää viitsikö valittaa”, säestää toinen.

Toisaalta Euroopassa on esimerkkejä maista, joissa varhaiskasvatus on maksutonta samaan tapaan kuin Suomessa koulu. Tällaista järjestelyä on vaatinut muun muassa Naisasialiitto Unioni.

Päivähoitomaksujen kasvu perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen indeksikorotuksiin. Asiakasmaksuja tarkistetaan joka toinen vuosi, seuraavan kerran vuonna 2012.

Lue lisää:
Vauva.fi/keskustelut: Paivahoitomaksujen korotukset 1.8.2010
Vauva.fi/keskustelut: Jos yhteiskunnasta poistuis subjektiivinen päivähoito-oikeus

Avaukseen vastannut Suomen Vanhempainliitto huomauttaa, ettei ääritapausten yleistymisestä ole näyttöä. Liiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila pitää mahdollisia tapauksia marginaalisina.

– On valitettavaa, että vanhempien kasvanut kiinnostus lastensa koulunkäyntiin käännetään niin usein ongelmaksi, Kurttila sanoo STT:lle.

Ruotsissa vanhemmat mukaan luokkahuoneisiin?

Ruotsin opetusministerin tuoreen ehdotuksen mukaan tottelemattomia oppilaita voitaisiin hillitä ottamalla heidän vanhempansa mukaan opetustilanteisiin. Koviksina esiintyviä tenavia saattaisi hyvinkin rauhoittaa huoltajan istuminen luokkahuoneen perällä.

Opetusministeri Jan Björklund esitti, että kouluissa istuville vanhemmille maksettaisiin korvauksia menetetyistä palkkatuloista.

Opettajayhdistykset eivät heti innostuneet ajatuksesta, sillä hankalien oppilaiden vanhemmilla on usein vanhemmat, joita yhteistyö ei kiinnosta. Sen sijaan Ruotsin opettajien keskusliitto suhtautui ehdotukseen varovaisen myönteisesti.

Vanhempien suojelevuus mennyt liiallisuuksiin

Lastensa opintojen ympärillä pörräävät vanhemmat ovat tuttu ilmiö myös Yhdysvalloissa, missä yli-innokkaita huoltajia on alettu kutsua nimellä helicopter parents. Time-lehti kirjoitti viime marraskuussa, että lukio-opettajat saattavat saada vanhemmilta vihaisia tekstiviestejä kokeiden arvosanoista ennen kuin kurssi on edes päättynyt. Lasten menestyksestä samoin kuin turvallisuudesta on tullut pakkomielle.

Stressaantuneita lapsia tuottavalle hypervanhemmuudelle on onneksi jo syntynyt vastaliike, joka kulkee muun muassa nimillä slow parenting tai simplicity parenting. Sen viesti on, että vähemmän on enemmän. Lapsia ei tarvitse koko ajan virittää, ja heidän pitää antaa joskus myös epäonnistua.

Lue lisää:

Vauva.fi/keskustelut: Vanhemmat liian kiinnostuneita ja vaativia kouluille?

Vauva.fi/keskustelut: Kuinka monta päivää äiti/isä on ekaluokkalaisen mukana koulussa?

Luonnossa liikkuminen tarjoaa lapsille mahdollisuuden oppia luonnosta ja ympäristöstä. Samalla myös aikuinen voi kokea monia hienoja elämyksiä ja oppia uutta yhdessä lapsen kanssa. Tässä kahdeksan vinkkiä elämykselliseen luontoretkeen. Vinkit on koottu WWF:n ympäristökasvattajien koostamista vinkeistä luonnon tutkimiseen koko perheen voimin.

1. Luonnon eri kerrokset
Pohtikaa yhdessä luonnon eri kerroksia, ja millaisia eliöitä missäkin kerroksessa asuu. Kuka asuu maan alla, entä maan päällä, kasvien lehdillä tai puissa? Laskekaa yhdessä kuinka monta kerrosta ja asukasta keksitte.

2. Erilaiset lehdet
Kerätkää maasta erilaisia lehtiä ja miettikää, miten ne eroavat toisistaan, miltä ne tuntuvat, ja mistä pidätte eniten.

3. Silmät kiinni
Käykää maahan makaamaan ja tunnustelkaa silmät kiinni ympärillä olevia asioita. Miettikää, mitä ne ovat ja tunnistatteko ne. Avatkaa sen jälkeen silmät ja katsokaa, kuinka monta asiaa tunnistitte.

4. Lintujen tarkkailu
Seuratkaa yhtä lintua ja tarkkailkaa, mitä se tekee, millainen ääni sillä on ja vaikuttaako se rauhalliselta vai kiireiseltä. Miettikää myös, mitä se voisi ajatella. Yrittäkää myös tunnistaa lintu.

5. Kalliomaalaukset
Hankkikaa vesiliukoisia, ympäristöystävällisiä väriliituja, keksikää joku lause ja yrittäkää piirtää se esimerkiksi kallioon käyttäen mahdollisimman yksinkertaisia merkkejä. Yrittäkää matkia muinaisia kalliomaalauksia.

6. Hiljaa liikkuminen
Kokeilkaa pystyttekö liikkumaan mahdollisimman hiljaa ja jälkiä jättämättä kuten monet eläinlajit joutuvat tekemään, jotta saalistajat eivät nappaisi niitä.

7. Taideteos muurahaisille
Rakentakaa muurahaisten polun varteen pieni taideteos esimerkiksi maasta löytyvistä materiaaleista muurahaisten iloksi.

8. Eväät
Tutkikaa retkelle ottamanne eväät ja miettikää, onko joukossa kasviksia tai hedelmiä, lihaa tai kalaa tai maitotuotteita. Pohtikaa myös mistä ruoka-aineet ovat peräisin, millainen niiden pakkaus on, ja voiko sen kierrättää. Entä mikä on ympäristöystävällisin eväs?

Lue lisää aiheesta:

Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu: luonto- ja retkikohteet sekä vinkkejä luonnossa liikkumiseen

WWF: Ympäristökasvatus

Liikenneonnettomuudet ovat suurin yksittäinen lasten tapaturmaisten kuolemantapausten aiheuttaja.  Poliisin mukaan viime vuosina on liikenteessä kuollut noin 30 ja loukkaantunut vajaa tuhat alle 15 -vuotiasta lasta vuosittain. Monet loukkaantumistapauksista eivät edes päädy tilastoihin, koska vain poliisin tietoon tulleet lasten liikenneonnettomuudet raportoidaan virallisissa tilastoissa.

Lapsia voidaan suojella liikenteen vaaroilta huolehtimalla turvalaitteiden, kuten pyöräilykypärän käytöstä, antamalla liikennekasvatusta sekä valistamalla myös muita tielläliikkujia lasten erityispiirteistä liikenteessä.

Lapsia liikenteessä – hidasta!

Lapsi käyttäytyy liikenteessä impulsiivisesti, ja huomio voi nopeasti kiinnittyä johonkin aivan muuhun kuin liikenteeseen. Lapsella ei myöskään ole kokemusta liikenteen vaaroista, eikä hän vielä osaa arvioida oikein lähestyvän auton nopeutta tai etäisyyttä. Lisäksi lapsen pieni koko ja aikuista kapeampi näkökenttä vaikeuttaa liikennetilanteiden hahmottamista ja mahdollisten vaaranpaikkojen havaitsemista.

Pyörällä liikkuvan lapsen liikkeet voivat olla vielä äkkinäisempiä ja havaintojen tekeminen satulasta kovassa nopeudessa on lapselle erittäin hankalaa. Liikennetermejä ja symboleita lapsi ei useimmiten vielä ymmärrä, ja lisäksi lapsi luottaa liian usein autoilevan aikuisen mahdollisuuksiin hidastaa tai pysähtyä.

Useimmiten vakavat onnettomuudet sattuvat lapsille katua tai tietä ylitettäessä. Erityisen tarkkana autoilijan tai motoristin kannattaa olla tilanteissa, joissa näkyvyys jalkakäytävälle on syystä tai toisesta estynyt. Etenkin pysäköityjen autojen ja suojateiden kanssa tulee olla tarkkana: Lapsi luottaa helposti suojatiehen turvallisena tienylityspaikkana ja siihen, että autoilija pysähtyy aina suojatietä ennen. Jos suojatietä ennen on parkkeerattu autoja, näkyvyys jalkakäytävän puolelle estyy. Lapsi voi vaikkapa nähdä kaverinsa ja rynnätä äkkiarvaamatta auton eteen, ja tällöin hidastaminen on myöhäistä. Pyörällä liikkuvan lapsen nopeus on vielä suurempi. Ole siis tarkkaavainen suojateiden ja muidenkin tienylityspaikkojen kanssa.

Tärkeintä on alentaa nopeutta. Useimmiten koulujen ja päiväkotien kohdalla nopeusrajoitukset ovat taajamanopeutta alempia. Tämän lisäksi kannattaa hiljentää silloin, kun edessä siintää suojatie.

Työmatkareitiksi kannattaa valita, jos mahdollista, jokin muu kuin sellainen, joka kulkee koulun tai päiväkodin ohitse. Mikäli muuta reittiä ei ole, kannattaa suosittujen koulumatkareittien varsilla noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta.

Lapsi oppii mallista

Lapsen oma käytös on tietenkin hänen turvallisuuteensa eniten vaikuttava tekijä, ja mallin liikennekäyttäytymiseen lapsi oppii vanhemmiltaan. Aikuisella onkin keskeinen rooli lapsen liikenneriskien tunnistamisessa.

Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota koulureitin suunnitteluun. Jos reittivaihtoehtoja on useampia, tulee valita se, jossa tienylityspaikkoja on mahdollisimman vähän. Ekaluokkalaisen koulureitti kannattaakin käydä yhdessä läpi hyvissä ajoin ennen ensimmäistä koulupäivää. Reitti kannattaa jopa kävellä yhdessä muutaman kerran, jotta lapsi varmasti muistaa kaikki reitin tarkkaavaisuutta vaativat vaaranpaikat.

Varmista, että lapsi tietää, kuinka liikennevaloissa toimitaan. Korosta, että punaisen valon palaessa ei lähdetä ylittämään tietä, vaikka kaverit jo huiskuttaisivatkin toisella puolella katua. Myös oikea ja vasen menevät pienellä lapsella helposti sekaisin. Käytä neuvoessasi mahdollisimman helppoja ohjeita, jotka lapsi varmasti ymmärtää. Käytä apuna esimerkiksi Liikenneturvan Turvapupu-sivustoa.

Muistuta, ettei liikenne ole leikkipaikka. Palloleikit ja hipat tulee säästää koulun pihalle. Korosta lapselle, ettei hän saa lähteä toilailemaan liikenteessä, vaikka kaverit saisivatkin typeriä päähänpistoja.

Hanki lapselle tarvittavat turvavälineet. Jos lapsi on kyllin vanha kulkemaan kouluun pyörällä, tee selväksi, että pyöräilykypärä pysyy päässä aina, kun lapsi kiipeää fillarin selkään. Käy myös tarkasti läpi pyöräilyyn liittyvät liikenneohjeet ja harjoittele pyöräilemistä lapsen kanssa aktiivisesti.
Syksyn tullen varmista lapsen näkyvyys heijastimin ja vaatteisiin ommeltavin heijastinnauhoin.

Asuinalueet pyritään pääasiallisesti suunnittelemaan niin, että ne olisivat lapsille turvallisia liikkua. On kuitenkin täysin mahdollista, että ympäristöstä löytyy täysin älyttömältä tuntuvia liikenneratkaisuja ja vaaranpaikkoja. Jo rakennettujakin alueita voidaan parantaa lasten turvallisuuden kannalta. Oma aktiivisuus kannattaa: Epäkohtien tai puutteiden osalta kannattaa ottaa yhteyttä kunnan tekniseen toimeen.

Lue lisää:

Turvapupu – Liikenneturvan oma sivusto pienille lapsille

Suomen Poliisi – Koululaiset liikenteessä

Liikenneturva – Liikennekasvatusmateriaalia eri ikäisille ja opettajille

Yhtä oikeaa ikää päivähoidon aloittamiseen ei ole. Toiset lapset pärjäävät hoidossa mainiosti jo alle vuoden vanhoina, toiset vasta useamman vuoden ikäisinä. Taloudellinen tilanne kuitenkin usein pakottaa laittamaan lapsen hoitoon noin parin vuoden iässä. Monet äidit tai isät haluavat myös tässä vaiheessa palata takaisin työelämään.

Totutelkaa vähitellen

Päivähoitoon totuttautuminen kannattaa aloittaa vähitellen. On hyvä, jos lapsi on ehtinyt olla ennen hoidon aloitusta välillä jonkun muun hoidossa kuin omien vanhempiensa, jotta hän on ehtinyt tottua myös muihin aikuisiin.

Kerro lapselle hyvissä ajoin hoidon aloittamisesta ja jutelkaa siitä, millaista hoidossa on, ja mitä siellä tehdään. Jos mahdollista, käykää tutustumassa hoitajaan tai hoitajiin etukäteen. Lapsi voi viettää aluksi hoidossa esimerkiksi vain pari tuntia ja totutella näin uuteen hoitopaikkaan ennen varsinaisen hoidon aloitusta.

Lasta kannattaa myös totuttaa jo kotona hoitopaikan rytmiin kuten päiväuniin ja ruokailuun.

Huomioi hoitopäivän pituus

Jos mahdollista, koettakaa rytmittää työpäivä niin, ettei lapsen hoitopäivästä tule kohtuuttoman pitkää. Toinen vanhemmista voi esimerkiksi lähteä aamulla aikaisin ja hakea lapsen ajoissa iltapäivällä. Toinen vanhemmista taas voi mennä myöhempään töihin, viedä lapsen hoitoon ja tulla kotiin myöhemmin illalla.

Monilla työpaikoilla joustetaan myös niin, että pienten lasten vanhemmat voivat tehdä lyhennettyä työpäivää tai työviikkoa, jolloin lapsen ei tarvitse olla koko päivää tai koko viikkoa hoidossa.

Anna sopeutumiselle aikaa

Lapset reagoivat hoidon aloittamiseen eri tavoin. Jotkut saattavat olla innoissaan uudesta hoitopaikasta ja menevät sinne mielellään. Toisille taas hoitoon meno on suuri järkytys ja hoitopaikkaan jääminen vaikeaa. Lapsi voi alkaa reagoida hoitoon myös vasta usean viikon tai kuukauden kuluttua, kun ensihuuma on laantunut.

Mannerheimin lastensuojeluliiton Vanhempainnetin mukaan lapsen sopeutumiseen vaikuttavat hänen ikänsä, temperamenttinsa ja aiempien kokemustensa lisäksi myös vanhempien suhtautuminen hoitoon sekä arjen sujuminen hoitopaikassa. Jos vanhemmat osoittavat luottavansa hoitopaikkaan ja lapsi kykenee muodostamaan hyvän suhteen hoitajiin ja muihin lapsiin, sopeutuminen todennäköisesti helpottuu.

Varsinkin pienelle lapselle on hyväksi, jos hänellä on hoitopaikassa tuttu omahoitaja, joka tuntee lapsen tarpeet ja johon lapsi pystyy turvautumaan. Myös tuttu unilelu tai muu turvaa tuova esine voi auttaa.

Hallitse omat tunteesi

Jättäessäsi lasta hoitoon ensimmäisiä kertoja, koita hillitä omat tunteesi ja pysyä rauhallisena, vaikka lapsi itkisi ja takertuisi. Itke itse vasta hoitopaikan ulkopuolella. Koita viestiä omalla käytökselläsi lapsellesi, että kaikki on hyvin ja luotat hoitopaikkaan. Älä myöskään pitkitä eron hetkeä, vaan poistu rauhallisesti hyvästeltyäsi lapsen.

Jos hoidon aloitus tuntuu kohtuuttoman vaikealta, juttele rohkeasti hoitajien kanssa ja pyrkikää löytämään yhdessä ratkaisu hoidossa olon helpottamiseksi.

Lue lisää hyviä vinkkejä päivähoidon aloitukseen:

Mannerheimin lastensuojeluliitto, Vanhempainnetti: Lapsi aloittaa päivähoidon

Perhe.fi, artikkelit: Apua päivähoidon aloitukseen

Hoitopaikka.net: Päivähoidossa aloittaminen

Keskustelua aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Miksi toisille äideille lapsen päivähoidon aloitus on vaikeaa ja toisille ei

Äidin yöunet kärsivät usein juurikin hyvän vanhemmuuden nimissä. Oman ajan väheneminen on selviö, mutta moni äiti lahjoittaa vanhemmuudelle myös yöunensa – ja tätä kautta ennen pitkää myös terveytensä. Hyvin levännyt äiti jaksaa paremmin arjen pyörityksessä.

Parenting.com esittelee kuusi tavallisinta virhettä, joilla pienten lasten äidit sabotoivat omaa jaksamistaan ja yöuniaan.

Moka 1: Yrität hoitaa kaikki päivän askareet laitettuasi lapset nukkumaan

Lasten hoitaminen, ruoanlaitto, leikittäminen, nukuttaminen – äitinä oleminen on täyttä työtä. Moni asia jää kuitenkin päivän aikana hoitamatta silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Siivoaminen, laskujen maksaminen tai pyykin peseminen jää helposti iltaan: Hetkeen, jolloin lapset on peitelty nukkumaan. Parin tunnin puuhastelun jälkeen oma nukahtaminen alkaa jo olla varsin hankalaa.

Mitä tehdä: Kuten lapset, myös aikuiset tarvitsevat omat nukahtamisrutiininsa. Hoida ne pakollisimmat hommat, mutta rauhoita iltasi tuntia tai puolta ennen nukahtamista. Ennen nukahtamista tulisikin tehdä asioita, jotka rentouttavat ja rauhoittavat: Lue, mene lämpimään suihkuun tai katsele suosikkiohjelmaasi (joka ei toivottavasti sisällä jännitystä ja kauhua). Vältä altistumista kirkkaille valoille. Tee rauhoittumisesta rutiini. Näin kehosi oppii odottamaan rauhoittumista ja nukahtaminenkin helpottuu. Älä myöskään syö raskasta ruokaa juuri ennen nukahtamista.

Moka 2: Jäät lastenhuoneeseen valvomaan lapsen unta

Lapsi tottuu ennen pitkää siihen, että jäät sängyn viereen odottelemaan hänen nukahtamistaan. Jos lapsi herää yöllä, hän ei enää saa unta ilman, että olet läsnä. Näin omasta unestasi tulee katkonaista etkä saa nukuttua tarpeeksi.

Mitä tehdä: Opeta lasta alusta asti nukkumaan omassa huoneessaan ja omassa sängyssään. Määrää nukkumaanmenoaika, ja pitäydy siinä. Jos lapsi haluaa käydä vessassa tai juoda, se tulee tehdä ennen nukkumaanmenoa, ei keskellä yötä. Näin lapsen yöheräilystä ei tule tapaa ja hän nukkuu laadukkaammat yöunet.
Luo jokin rauhoittava iltarutiini lapsen kanssa – esimerkiksi kylpy ja sadun lukeminen – toivota hyvää yötä ja lähde huoneesta.

Tietenkään lapsi ei totu tähän alussa, jos ennen on tehty toisin. Vaikka tiukkana pysyminen tuntuisi aluksi julmalta, se kannattaa. Lapsi mukautuu uusiin rutiineihin nopeasti, ja koko perhe saa makoisammat yöunet.

Moka 3: Sängyssä lojuminen viikonloppuisin (miehesi hoitaa lapsia)

Jos olet kotiäitinä, voi olla että viikonloput ovat ainoita hetkiä sysätä lastenhoitovastuu miehelle, kun taas äidin yöunet venyvät helposti puolille päivin. Säännöllisyys on kuitenkin tärkeämpää, mitä tulee kunnon uniin. Jos rääkkäät itsesi uupumuksen partaalle viikolla ja koisaat makoisasti iltapäivään asti viikonloppuisin, unirytmi sekoittuu helposti ja maanantaiaamu on yhtä murhaa.

Mitä tehdä: Jos miehesi, sukulaisesi tai ystäväsi tarjoutuu hoitamaan lapsia jotta sinä saisit levätä, käytä tarjous häpeilemättä hyväksesi. Älä kuitenkaan pidennä unia tarpeettomasti – tunti on riittävä päiväunien pituus, jotta tunnet olosi virkistyneemmäksi. Käytä loppuaika johonkin rentouttavaan puuhaan. Käy kävelyllä tai lue kerrankin lehti rauhassa.

Moka 4: Skippaat kuntoilun tai siirrät sen iltaan

Yritä mahduttaa päivääsi edes puolisen tuntia keskiraskasta liikuntaa. Vähäinenkin liikunta parantaa merkittävästi yöunien laatua ja helpottaa nukahtamista. Jos kuitenkin kuntoilet rankasti juuri ennen nukkumaanmenoa, nukahtaminen vaikeutuu adrenaliinin ja kehon lämpötilan nousun vuoksi.

Mitä tehdä: Yritä olla aktiivinen päivän aikana, mutta älä kuntoile 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Erään tutkimuksen mukaan aamukuntoilu parantaa unen laatua. Hyödynnä esimerkiksi työmatkat kävelemällä reippaasti. Jos olet kotona lasten kanssa, rattaiden työntäminen on edelleen mainiota hyötyliikuntaa.

Moka 5: Kimppapäikkärit lapsen kanssa

Imettäessä äiti nukkuu usein silloin kuin lapsikin, sillä lapsen herättyä on taas ruoka-aika. Siinä vaiheessa, kun lapsi nukkuu pidempään tai vaikkapa koko yön, ei päiväunillekaan ole enää yhtä polttavaa tarvetta. Vauva tarvitsee unta noin 15 tuntia vuorokaudessa. Sinulle riittää kahdeksan. Jos nukut yli kolmen tunnin päiväunia, voi nukahtaminen iltaisin käydä hankalaksi.

Mitä tehdä: Jos oikein uuvuttaa, ota lyhyet, noin 10–20 minuutin päiväunet. Pikaiset päiväunet piristävät useaksi tunniksi eteenpäin. Mikäli torkahdat kovin pitkäksi aikaa, ei olo herätessä ole pirteä vaan useimmiten uninen ja nuutunut.

Moka 6: Terveytesi laiminlyönti

Lapsen neuvolakäynnit ovat itsestäänselvyys, mutta milloin kävit viimeksi itse lääkärintarkastuksessa? Terveydentilasi vaikuttaa vääjäämättä unesi laatuun. Ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi PMS – oireet, virtsankarkailuongelmat tai astma. Puolet jatkuvasti uniongelmaisista henkilöistä kärsivät jostakin selvittämättömästä henkisen puolen vaivasta, esimerkiksi levottomuudesta tai masennuksesta.

Mitä tehdä: Jos epäilet, että väsymyksen ja huonojen yöunien taustalla on jokin terveydellinen ongelma, ota yhteyttä lääkäriisi. Kaikki tässä mainitut vaivat ovat hoidettavissa lääkkeillä tai elämäntapamuutoksin.

Lue lisää:

MLL – Vanhemman hyvinvointi ja terveelliset elämäntavat